Kukkia, kakkuja ja koristeita...

Viimeksi kuluneen runsaan vuoden aikana olen pitkästä aikaa saanut osallistua moniin juhliin kakkujen ja kukkien kanssa. Molempiin käytän vähän samanlaisia "reseptejä", suunnitelmia ja sommitelmia. 

Ensimmäisenä juhlittiin keskipojan valmistujaisia.

Kakussa oli sisällä marjaisaa moussea ja päälllä neilikoita, orvokkeja ja pensasmustikoita.



Seuraavana oli vuorossa mieheni syntymäpäivä, jota hän ei varsinaisesti juhlinut, mutta suostui kutsumaan vanhempansa ja sisarensa perheen kakkukahville. 

Tein kakun kääretorttulevyistä, jotka nostin pystyyn. Kakusta tuli hauskan mallinen, mutta vaikeasti leikattava.

Olisi kannattanut leikata kääretorttulevyt niin, että kakusta olisi tullut hiukan matalampi ja leveämpi. 

Myös sisällössä oli toivomisen varaa: tässä oli täytteenä voikreemi, joka oli aivan liian rasvainen hentoiseen kakkuun.

Kukkakoristeeksi asettelin vatiin oksanpalasia asetelman pohjaksi ja laitoin väliin tulppaaneja ja pajunkissoja.

Olohuoneen pöydälle tein myös asetelman risuista ja tulppaaneista.

Keväällä odoteltiin esikoisen esikoista syntyväksi. Baby showereihin ompelin miniälle kirjan, johon jokainen osallistuja sai ehdotella tytölle nimeä ja kirjoitella muuta aiheeseen liittyvää.

Pääsiäiseksi asettelin taas vatiin valkoisia tulppaaneja ja kepakoita, lisäsin taskuruohoa ja kenguruntassua.

Ulos rakensin istutukset narsisseista, helmililjoista ja keltaisista hyasinteista (ne tosin avautuivat vasta viikkojen päästä).

 Kevätaurinko ilahdutti terassin puolella pupusia.

Leivoin pääsiäispöytään raikkaan persikkaisen juustokakun

ja koristelin sen yläpuolella olevat oksat höyhenillä ja kristalleilla.

Huhtikuun lopulla, jo laskettujen aikojen mentyä odotuksemme palkittiin pienellä suloisella mumminkullalla...

jolle olin jo virkannut lampaan tervetuliaiseksi, mukaan laittelin tietenkin vähän vaaleanpunaisia kukkia.


Ristiäisiä vietimme heinäkuussa. Kakkupohjan kanssa oli ongelmia, koska en ole aiemmin tehnyt sellaista kiertoilmauunissa. Lopulta kokosin kakun kahdesta pohjasta, vähän jäi ylikin..

Netistä löytämäni kakunkoristeen lisäksi asettelin kakun päälle ruusuja ja isotähtiputkea sekä hiirenvirnan oksia.

Juhlapöydän asetelma

Elokuussa juhlittiin sitten kuopuksen 25-vuotispäivää. Hän sai toivomuksensa mukaisesti mustikkaisen juustokakun, loppukesän kukkasilla koristettuna.

Käytin kakkuun ristiäisistä yli jääneet kakunpohjamurut. Hyvin toimi.

Syksyllä saimme suru-uutisia. Tein kaksi osanottokimppua ja hautajaisiin surulaitteen.

Jossain vaiheessa oveen ilmestyi syksyinen kranssikin...

Metsäretken jälkeen.

Ja sen jälkeen jouluinen...

Ja jouluiset koristeet...

 

 

Ja syömiset.

Aattoiltaa vietimme esikoisen perheen luona. Vein joulupöydän lisukkeeksi salaatin ja valkosuklaa-tähtianiskakun.

 Ennen vuoden vaihtumista ehdimme juhlia vielä isäni 80-vuotissyntymäpäivää. Silloin oli taas perinteinen täytekakku paikallaan, ja vielä vähän jouluiset kukkakoristeet.

"Entisten aikojen" mukaisesti muussasin kakun täytteeksi banaania. Toiseen väliin valmistin hedelmäisen moussen, mikä sopi kakun ulkonäköön. Päällystin kakun myöskin perinteisesti kermavaahdolla ja koristelin hedelmillä ja kultapalloilla.

Ukki sai lahjaksi miehekkään urheiluaiheisen kirjan!

Syysterveiset palstalta ja pihalta

Tänä syksynä palsta tuotti satoa niin, että miltei uuvutti meidät (tai ainakin minut) työllä. Vaikka alkukesästä näytti, ettei lehtikaalista tule mitään, kun kaalikoi pisteli poskeensa kaikki lehdet, niin olemme kyllä saaneet siitäkin yllin kyllin satoa. Poistin suurimman osan reikäisistä lehdistä ja tutkin jäljelle jääneet. Jos niissä näkyi matoja, niin keräsin ne reikäisten lehtien kanssa jätesäkkiin roskiin vietäväksi. Lehtiä toukkineen ei kannata laittaa kompostiin, koska ne talvehtivat siellä ja seuraavana kesänä alkaa samanlainen rumba... Olisi ehkä kannattanut pitää harsoja päällä!

Koska kaikki sato tulee miltei samanaikaisesti valmiiksi, riittää sen käsittelemisessä todellakin puuhaa. Pakastimet ovat nyt niin täynnä mustikkaa, puolukkaa, omenasosetta, marja-aroniaa, punajuuriraastetta, kesäkurpitsaa, vahapapuja, pinaattia, kantarelleja, valmista ruokaa ja erilaisia lihoja sekä kissan- ja koiranruokaa (Toivo siirtyi raakaravinnolle, kuten Pippuri-koirakin), ettei niihin meinaa mahtua mitään. Sen vuoksi kaikki lehtikaali, palmukaali ja suurin osa kantarelleista on kuivattu ja purkitettu.

Viime vuonna saatiin punajuurista pikkuiset maistiaiset, tänä vuonna niistä tuli järkäleitä. Mies ei välitä punajuuren mausta, joten täytyy keksiä monta yksinään syötävää ruokalajia talvisten päivien varalle, punajuuri-vuohenjuustokeiton lisäksi.

Toinen runsaasti satoa tuottava kasvi oli vahapapu. Siitä kerättiin monta kopallista papuja. Omalla kohdalla papujen syönti on taas kielletty, mutta miehelle riittää papuja koko talveksi. Ne on keitetty merisuolavedessä, lisätty voita sulamaan kylkiäisiksi ja pakastettu.

Kesäkurpitsa ei jostain syystä ole tuottanut paljon mitään kahtena viimeisenä kesänä. Liian kylmää ja märkää? Ainoastaan yksi kolmesta taimesta teki kurpitsoita jonkun verran, kaksi muuta ehkä vain yhden tai kaksi.






Kaikki perennat siirrettiin keväällä samaan penkkiin, johon myös yksivuotiset kukat kylvettiin ja istutettiin. Poikkeuksena kehäkukka ja samettikukat, joita ripoteltiin kaalien viereen. Kukkapenkissä kasvoi tänä vuonna poimulehtien, kuunliljojen, vuorenkilven ja keltakurjenmiekkojen lisäksi tummaa unikkoa, joka paikkaan leviävää punaista käenkaalta ja tummaa ruiskaunokkia.

Yksi penkki varattiin keväällä vuoroviljelyperiaatteen mukaisesti palkokasveille. Vahapavun kanssa siinä kasvava tuoksuherne ryöpsähti pienistä siemenistä valtavaksi pehkoksi, ohi tukikeppiensä. Ensi kesänä se laitetaan laatikkoon kasvamaan, kuten myös ruusupapu, vahapapu ja kesäkurpitsa.

Tuoksuherneestä otin kesän mittaan muutaman kerran kukkia kotiin. Samansävyiset unikko, ruiskaunokki ja käenkaali tekivät seuraa. Vuorenkilven ja kuunliljan lehdet ovat oivallisia vihreitä kukkasidontaan. 

Viime vuonna palstalla kasvoi yksivuotista valkoista punakosmosta. Se oli näköjään siementänyt, koska yrttipenkkiin ilmaantui tosi korkea kosmoskukka, joka ei kauaa pysynyt pystyssä kovissa tuulissa. 

Porkkanoita vaivasi tänä vuonna ilmeisesti porkkanakemppi, joten yhtä komeita porkkanoita kuin viime vuonna ei saatu. Kokeilimme ensi kertaa talvivalkosipulia. Se näytti aika kehnolta kesällä, varret kuivettuivat kokoon ja jotkut hävisivät kokonaan. Mullan alta löytyi kuitenkin aika kivan kokoisia valkosipuleita jonkin verran. Nyt niistä on suurin osa syöty ja istutettu jo ensi vuotta varten papukasvien paikalle.

Parsa- ja kukkakaalit kasvoivat laatikoissa. Niistä ei kylläkään tullut kunnon kukintoja, mutta varsia ja lehtiä ollaan syöty ja smooshattu. Ne tarvitsisivat varmaan paremman maan kasvaakseen kunnolla.
Sipulitkaan eivät tykänneet tänä kesänä kasvaa. Osa jäi yhtä pieniksi kuin istutettaessa, osa mätäni kun satoi jatkuvasti, kauan ja paljon. 

Terassilla kasvatettiin tänäkin kesänä laatikossa tomaatteja. Oli sentään vähän lämpimämpää kuin edellisenä kesänä, joten tomaatit tekivät hedelmää. Nyt odotellaan loppujenkin punertumista.

Tein jo yhden satsin "aurinkokuivattuja" tomaatteja. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, mitä olin kuvitellut.

Huvin vuoksi kokeiltiin taas munakoison kasvattamista. Vaatisi paljon lämpimämmät olosuhteet tuottaakseen hedelmää. Mutta nätti kukka, tosin vähän ujo, siinä on!

Pytyt, kipot ja purkit on tyhjennetty kesän kasveista ja kukkasista.