Sivut

maanantai 14. lokakuuta 2019

Yhteenveto lomasta Sri Lankassa



Päivitys 2023: Sri Lankaa koskevat artikkelit on päivitetty ja siirretty Kohti avaraa maailmaa -blogiin. Sieltä löytyvät jutut:
Näiden lisäksi olen kirjoittanut ja päivittänyt Kodintuntu -blogiin artikkelin 



Alkuperäinen artikkeli:
Vaikka kuva on ehkä? synkeä, niin siinä koittaa erittäin varhainen ja onnellinen aamu. Arjen kiireet ja pitkäaikainen stressi kyllä unohtuivat täällä Ellan vuoristossa. Tämä aamu onkin jäänyt ehkä vahvimpana kokemuksena mieleen Sri Lankasta. Muutenkin Ellan kylä oli meistä mukava. Pieni, mutta kauppoja ihan tarpeeksi ja edullista olutta, mikäli sellainen sattuisi maistumaan... Yhden otin!


Siellä oli myös tämä hieno silta.


Ellassa myös majapaikan isäntä perheineen oli erittäin ystävällinen ja avulias. Aina kun ajattelen Sri Lankaa, muistan ensimmäisenä hänet. Ja hän tuli ensimmäisenä mieleeni, kun maassa tapahtuivat ne karmeat pommi-iskut. Juttua Ellasta



Muutenkin on jäänyt mieleen ihmisten ystävällisyys ja kaikki ne hymyt, joista saimme nauttia matkamme aikana. Eniten niitä tuli vastaan etelärannikolla, Tangallessa, jossa ei voinut kulkea mihinkään saamatta miltei jokaiselta vastaantulijalta kauniin hymyn. 

Tangallesta jäi mieleen myös ranta, kaikki kauniit veneet ja niiden väritys etenkin. 
Juttua Tangallesta  ja sen lähellä sijaitsevasta temppelistä.


Gallen vanhakaupunki poikkesi kokonaan kaikista muista paikoista, missä kävimme matkamme aikana. Se oli tyylikäs ja vilkas kaupunginosa, täynnä kauppoja. Ja turisteja.
Ja se aivan ihana museo/taidenäyttely, josta olisin halunnut viedä vaikka kuinka monta taulua ja esinettä mukanani! Juttu Gallesta


Länsirannikolla Bentota tarjosi meille loppulomaksi rentoutusta, mitä olimme hakemassakin. Yllätyksekseni siellä olikin mahtava arkkitehdin lomapaikka ja puutarha, josta olin aivan haltioissani. Se pysyy varmaan mielessä ja sielussa loppuelämäni. Ensi vuonna pääsemme ehkä ainakin yhtä hienoon paikkaan, koska menemme uudelleen Bentotaan ja tällä kertaa samaisen arkkitehdin veljen puutarhaan. 




Bentotan jälkeen meillä oli enää yksi yö Sri Lankassa. Olimme ottaneet huoneen pienestä hotellista Negombossa, josta olisi lyhyt matka aamulla lentokentälle. Matkan ensimmäiset yöt vietimme myös Negombossa, joka on siis lähempänä lentokenttää kuin pääkaupunki, Colombo. Tämä viimeinen paikka oli tosi tylsä! Ihan kuin olisimme eri kaupungissa kuin loman alussa. Tässä kohtaa oli vain todella iso ja vilkas valtaväylä, jonka varrella oli muutama kauppa ja yksi ruokala. 



Kävimme siis siellä syömässä ja palasimme hotellille odottamaan kaunista auringonlaskua. Alkoikin sataa vettä, eikä auringonlaskusta tullut kovin kummoinen. Hotellin rannassa oli allas, jonka minun mielestäni olisi kuulunut olla uima-allas, mutta se olikin rapuja varten!




Matka Bentotasta Negomboon junalla oli ollut ihan mielenkiintoinen. Nautin vanhasta junavaunusta, koska se oli jotenkin "retro" ja ihan minun kautta aikain ollutta lempiväriä, eli homeenvihreää täynnä 😀.



Junan odotusta Aluthgaman asemalla, jonne tuktuk-kuski meidät vei. Oli tarkoitus mennä Bentotan asemalle, mutta so not, Aluthgama onkin lähempänä Colomboa. 






Ymmärrämmekö tämän varoituksen??



Kaikkea mielenkiintoista asemilla.

Negombo oli siis ensimmäinen ja viimeinen yöpymispaikka reissullamme. Siinä välissä, edellä mainittujen paikkojen lisäksi pysähdyimme Kandyyn yöksi ja kävimme Royal Botanical Gardenissa. 


Ensi vuonna samaan aikaan olemme myös Kandyssa, tällä kertaa kaksi yötä. Ehkä vierailemme uudelleen tässä puistossa, koska viimeksi olimme varanneet aivan liian vähän aikaa siihen tutustumiseen.

Juttua Kandystä ja Royal Botanical Gardenista

Negombosta
 

Matkareitti ensi vuoden lomaan on jo katsottuna. Sen varrella on kaksi samaa paikkaa joissa tänä vuonna olimme, mutta samoihin majapaikkoihin emme mene. Sekin jo vaikuttaa paljon maisemiin, joissa tulee käymään. Suosituimman nähtävyyden, Sigiriyan (pienoinen tietoisku Sigiriyasta), takia täytyy matkata ensin vähän matkaa pohjoiseen ja palata sieltä saaren poikki länsirannikolle. Käymme myös entisessä pääkaupungissa, Anuradhapurassa, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. 

Sri Lankan saarella on vaihtelevat olosuhteet säiden osalta, joten emme lähde samalla reissulla pohjoiseen, itään ja etelään. Lisäksi on ollut todella haasteellista löytää reittejä ja etenkin edullisia matkustustapoja saaren pohjoisosiin. Varmaan myös tästä johtuen sieltä ei löydy paljoa tietoa mahdollisista vierailupaikoista.
Tällä erää tyydymme kohtaloomme ja matkaamme vain keski- ja länsiosassa Sri Lankaa, kuten valtaosa turisteista. Etelärannikko jää tällä kertaa väliin, mutta siellä riittää varmasti vierailijoita ilman meitäkin. 



Osa matkanteosta sujuu junalla, osa mennään taksilla ja osa tuktukilla. 

Viimeksi lensimme Qatar Airwaysin koneella, välilasku tehtiin Dohassa. 





Vaatimatonta asumismuotoa Dohassa, lentokoneesta kuvattuna.


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Taas Tallinnaan! Suuntana tällä kertaa Kadriorg.


Miehellä oli pari viikkoa lomaa heinä-elokuun vaihteessa (ja minulla osa siitä). Jotta loma eroaisi vähän arjesta, teimme ensimmäisellä viikolla kaksi pikku reissua, toinen Tallinnaan ja toisen Fiskarsiin kuuntelemaan Beethovenia.

Töitteni vuoksi päätimme lähteä illalla, yövyimme laivassa ja olimme aamulla klo 7 jo ulkona laivasta. Jälkikäteen ajatellen ei kovin hyvä ratkaisu, koska koko päivä meni vähän silmät ristissä.
Koska olimme suunnitelleet pelkästään käynnin Kadriorgin puistossa, suuntasimme siihen suuntaan ratikalla ja kävimme aamiaisella Vesivärava Kohvikissa, koska se on ainoa, joka on auki jo klo 7.30. Ei kovin ihmeellinen paikka, vaikka paikalliset tuntuivat sieltä kovasti hakevan leivonnaisia jo aikaisin aamulla. Söimme munakkaat, mikä tietenkin on hyvä, mikäli noudattaa ketogeenista ruokavaliota (kuten minä aina välillä, ainakin jos se menee näin helposti).

Aamiaisen jälkeen lähdimme käyskentelemään kohti puistoa. Tallinnassa on vähän joka puolella vanhoja puutaloja, joita on mielestäni mukava katsella. Ehkä olen jo kertonutkin, että isäni on kotoisin Lahdenpohjasta, Laatokan rannalta, mistä heidän perheensä lähti evakkoon ja päätyi Rovaniemelle. Mummin talo (isoisäni, joka piti sekatavarakauppaa talon toisessa päädyssä, ehti kuolla ennen syntymääni) oli iso ruskea kaksikerroksinen puurakennus, jossa oli vuokralaisia toisessa kerroksessa. Mekin asuimme siinä jonkin aikaa. Jotenkin aina Tallinnassa pyöriessä tulee mieleen se Mummin talo, liekö sitten rakennettu samaan tyyliin kuin nämä ruskeat talot täällä, mitä on vähän siellä sun täällä.


Ei siellä Rovaniemellä kyllä mitään koukeroita ollut taloissa, eikä tällaisia kivijalkojakaan... 

Joka tapauksessa minusta on nautinto katsella menneen ajan rakennustaidetta. Kaikki uusi rakentaminen, ainakin Suomessa, on nykyään niin suoraviivaista ja steriiliä. Ei tarvita sepän- eikä puusepänkään taitoja. Ehkä tällaiseen asennoitumiseen ja ihanteisiin vaikuttaa myös oma käsityöläisyys, tai sitten se oma käsityöläisyys on kummunnut juuri tällaisista asoista, mitä on koko elämänsä ihaillut. 






Kadriorgin alueella on siis paljon näitä vanhoja puutaloja. Toiset ovat ihan hyvässä kunnossa, toiset ei niinkään...


Mutta niissä saattaa silti olla silmiä hivelevän kauniita yksityiskohtia.



Löysimme puiston! Olen käynyt täällä kerran aikaisemminkin, mutta turhan pienellä aikataululla. Silloin tulin ratikalla ihan viereen.
Nyt oli tarkoitus käydä myös japanilaisessa puutarhassa.



Kuten edelliskerrallakin, täällä oli hienot kesäkukkaistutukset.





Viimeksi kun olin täällä, tämä kanava oli vasta rakenteilla.




Kadriorgin puisto on valtava. Kannattaa varata tarpeeksi aikaa kun sinne menee. Me emme käyneet missään museoissa (väärä matkakumppani mukana siltä osin), mutta silti aikaa meni kävelemiseen.



Kadriorgin museo ja kirjasto, vartijan talo.



Viittoja ja opasteita on kovin harvassa. Emme tainneet nähdä kuin kaksi? Kiersimme koko puiston kadottaen kaikki ilmansuunnat, ennen kuin löysimme japanilaiseen puutarhaan. 



Tässä kohtaa puutarhaa on aivan valtava määrä ruusuja molemmin puolin portaikkoa.




Hengähdyshetki.



Puistossa on paljon istutusalueita ja ne on hyvin hoidettu. Roskia ei näy missään.




Viron presidentinlinna.


Jonkun matkaa presidentin linnasta kuljettuamme tuli näkyviin toinen opastus. Olimme jo ehtineet hortoilla aika kauan. Mutta nytpä sitten löysimme japanilaisen puutarhan, tai pikemminkin puiston. 








Puisto kiertää isoa lampea. 






Täältä puuttuu kokonaan punalehtiset japaninvaahterat ja erikoiset havupuut, joita on totuttu näkemään japanilaisissa puutarhoissa. Puisto onkin vähän pohjoismaisen japanilainen?






Tällä reissulla oli mukava ottaa vähän rauhallisemmin.

En ollut suunnitellut etukäteen muuta kuin käynnin Kadriorgissa, joten loppupäivä menikin sitten extempore taas Telliskivessä. 



Ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa 



jossa ehkä tuli valittua väärin koska otimme krepid, jotka eivät oikein maistuneet kummallekaan. Ei ihastuttu muutenkaan tähän paikkaan.

Viimeiseksi kävimme Balti Jaama Turgissa tutustumassa antiikkikauppoihin ja etsimässä Muhu Pagarid'n leipää, johon edellisellä Tallinnan reissulla iski himo! Telliskiven myymälä oli näköjään suljettu.




Voi mikä kukkaloisto! Tälläkään kertaa emme tänne pistäytyneet, vaan hyppäsimme ratikkaan ja sitten satamaan.