Sri Lanka - Ensin aina Negomboon

En tiedä, onko tyhmyyttä vai viisautta jäädä aina ensimmäiseksi yöksi lentokenttää lähimpänä olevaan kaupunkiin. Mitkä ovat omat kokemuksesi, jäätkö itse yleensä kentän lähelle vai suuntaatko heti eteenpäin?

Emme ole aiemmin yhdessä reissailleet omatoimisesti, Sri Lanka on siis ensimmäinen etappi sillä saralla. Ja sinne menimme toistamiseen. Emmekä varmaan viimeisen kerran. 

Jäimme siis tälläkin kertaa lähelle lentokenttää. Viimeksi olimme kaksi yötä, mutta ehkä yksi yö riittää, jos aikoo nähdä maan parhaat puolet. Täältähän voi sitten suunnata mieltymystensä mukaan joko tutkailemaan historiaa, surffailemaan, safairelemaan, chillailemaan...  Sri Lankassa riittää nähtävää.(Negombossa ei niinkään?)

Meidän reissubudjetti on yleensä pieni. Luokittelen meidät nykyään reppureissaajiksi, vaikka otaksun meidän olevan (ainakin minun) suht iäkkäitä sellaisiksi. Muuten en mainitsisi koko ikäkysymystä, mutta majapaikkaa etsiessä se on otettava huomioon. Meillä ei välttämättä ole samat kriteerit hostellien suhteen kuin huomattavasti nuoremmilla, jotka haluavat tavata muita kulkijoita ja viettää sosiaalista elämää. Sri Lankassa kyllä löytyy majoituksia, hostelleja ja hotelleja joka lähtöön, halusit sitten olla lähellä tai kaukana muista ihmisistä, majoittua yksinkertaisesti tai ylellisesti.

Ensimmäisessä majoituspaikassa (jossa olimme myös viimeisen päivän, koska se oli aivan älyttömän edullinen sisältäen lentokenttäkuljetuksen, altaan ja vähän muutakin extraa) pääsimme jo heti sopeutumaan ilmanalaan, näin päin se käy niin helposti!

Kävimme kävelyllä "ei missään", bongaamassa vain hetken paikallisia koiria ja maaseutua ennen yön laskeutumista. 

Sen jälkeen olikin aika yllättävää kuunnella ilotulitusääniä pitkin iltaa/yötä. Aamulla emme muistaneet kysyä syytä siihen, ja jälkeen päin muualla siitä keskustellessa ei edelleenkään kukaan osannut kertoa ilotulituksen syytä. 

Tällä kertaa matkustaessa pidin huolen majoituksia varatessani, että joka paikassa on uima-allas. Minulle on elintärkeää kuumuudessa päästä veteen. Ja mikä on ihanampaa kuin aloittaa uusi päivä taivasalla uiden (ilman palelua!)?

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen saimme isännältä kyydin linja-autoasemalle, josta ostimme vähän evästä ja vettä mukaan ja hetken pyörittyämme ja neuvoa kysyttyämme hyppäsimme bussiin, joka lähtikin sitten saman tien. En tiedä oliko lähtö aikataulun mukaan vai tuliko bussi tarpeeksi täyteen meistä ja matkatavaroista. 




Matkasimme siis Colombon rautatieasemalle, josta ostimme hurjan hintaiset junaliput Anuradhapuraan. Edellisessä postauksessa jo ihmettelinkin tätä hinnoittelua. Mutta olihan sitten ihan leppoisa junamatka kohti Sri Lankan keskimaata maisemia katsellen, kirjaa lukien, ristikkoa täyttäen ja eväitä nauttien. 

Helou, Anuradhapura!

Tulimme perille Anuradhapuran rautatieasemalle täsmällisesti silloin kun pitikin, klo 15.29. Asemalla ei nähnyt yhtään, mihin olisi pitänyt suunnata. Ihan kuin olisimme saapuneet johonkin tuppukylään. Missä keskusta tai peräti kaupunki? 

Olimme viestineet majapaikan kanssa ja sieltä oli luvattu tulla asemalta hakemaan kun olemme saapuneet. Kun sitten ilmoitin saapumisesta, sain vastauksen suurin piirtein, että ota tuktuk ja seuraa google maps! Not good... 

Menimme muitten matkustajien perässä asemalaiturin päähän, jossa sitten totuttuun tapaan olikin tuktuk-kuski apua tarjoamassa. Tässä kohtaa ei näyttänyt olevan muita vaihtoehtoja. Kuski oli mukava (kuten miltei aina) ja johdatti meidät tielle, raiteitten sivusta alas epämääräistä, pientä polkua pitkin. En edelleenkään tiedä, pitäisikö tässä kaupungissa junasta päästä jotain muuta reittiä johonkin, keskustaan??

Kuten arvata saattaa, tämäkin majapaikka oli kaukana keskustasta. (Booking.com... Ilmoitetut välimatkat eivät pidä paikkaansa. Pitää katsoa kaikki arvostelut, että löytää totuuden siemenen).

Päästyämme perille sekä ihastutti, että masensi. Sama tuntemus tuli tällä matkalla moneen kertaan. Tämä kaunis ja vieraanvarainen maa on kärsinyt kovin edellisvuoden tapahtumista. Turistit ovat kaikonneet ja niin myös varat pitää yllä majapaikkojen kuntoa, puhumattakaan siitä, miten ne ovat vaikuttaneet ihmisten mieliin.

 


 

Olimme ainoat asukit tässä joskus varmaan kunnianhimolla rakennetussa majapaikassa. Paikka oli oikeasti ihana, mutta olisi kaivannut vähän uudistusta ja ennen kaikkea naisen (tai parin) kättä!

Isäntä käytti meitä autollaan pankkiautomaatilla ja kaupassa. Sillä välin ehti pimeys tulla, ja meiltä jäi auringonlasku näkemättä. 

Illastimme hostelissa ensimmäisenä iltana, ja ateria oli todella hyvä, samoin kuin palvelu. Toisena iltana retkeilimme ja söimme muualla.

Nautin täysin siemauksin kaksinolosta hienossa puutarhassa, jossa lenteli ja lauleli kaikenlaiset linnut, riikinkukot käyskentelivät, koirat juoksentelivat, kylläkin arkoina, muutama suloinen lisko pyörähti katsomassa uintiani samoin kuin ylväs valkoinen mieheni. 

Do you need something more?