Kolme yötä Bentotassa, Sri Lankassa

Reppureissaamisemme toiseksi viimeinen, eli kuudes yöpymispaikka.

Saavuimme junalla Gallesta Bentotaan. Välimatka oli noin 57 km ja aikaa meni yli kaksi tuntia. Mitenkään nopeita eivät siis junat ole, mutta halpoja kylläkin.

Tämänkertainen majoitus oli aika kaukana keskustasta. Meidän olikin tarkoitus etupäässä levätä tämä loppumatka ennen viimeistä yötä lentokentän lähellä Negombossa. Tästä syystä olin myös varmistanut, että on uima-allas käytössä! 

Majapaikan pihasta lähti joen/ojan vartta polku järvelle. 

Kuulimme jo ensimmäisenä aamuna kovan molskahduksen ulkoa sisälle huoneeseen, ja mietimme, mikä siellä möyrii...

Selvisi sitten aika äkkiä, mikä eläin oli kyseessä. Pelästyin ensin, että se on krokotiili! Mutta aika harmiton varaani kuitenkin.

Jungle!

Miten voi yksi puunrunko tehdä niin paljon maisemalle, ja varsinkin kuvaukselle? Tästä puunrungosta näin kuvia jo majapaikkaa varatessani, enkä tullut siihen pettymään... Huvittavaa??

 

Rantapaikka itsessään ei ollut kovin kummoinen. En tiedä, olisiko tänne saanut järjestettyä jotain piknikiä halutessaan.
Ehkä sellaisen järjestäminen olisi isommalla porukalla ollut ihan mukavaa, mutta me kaksistaan olemme todella vaatimattomasti reissussa aina. 
Jotenkin juhlaa on jo se, että voi olla yhdessä vapaalla ja nähdä kauniita paikkoja. 

Majapaikassamme oli tällä hetkellä kolme huonetta. Sitä oltiin kuitenkin laajentamassa yläkertaan. Emäntämme kertoi, että hän hoitaa serkkunsa omistamaa kiinteistöä miehensä kanssa. Serkku asuu jossain ulkomailla, mutta oli tulossa piakkoin lomalle tänne. Jälleen kerran: jos olisi rahaa, niin voisi sijoittaa näin ja nauttia itsekin lomalla kiinteistöstään.

Minä nautin altaasta. Olin ollut ihan tyhmä varatessani majoituksia, kun en useammin valinnut sellaista, missä on uima-allas. En vaan etukäteen ymmärtänyt, että mereen ei välttämättä täällä pääse, vaikka se olisikin lähellä.

Kävimme kerran Bentotan keskustassa. Se ei ollut suuri paikka, mutta peruskauppoja siellä oli. Jouduimme varmaan maksamaan kaikesta turistilisää. Perässämme kulki jatkuvasti ukkeli, joka yritti ohjata kaupasta kauppaan. Sanoin sitten viimein tiukasti, että pärjäämme itse, ja pääsimme hänestä eroon.

Ehkä nämä ovat erittäinkin maukkaita, emme kuitenkaan testanneet. Suppeutta?

Meidät ujutettiin hedelmä- ja mauste-

kauppaan, josta ostimme varmaan kal-

leimmat tuotteet tällä saralla. 

Mies halusi itselleen perinteisen 

srilankalaisten miesten vaatteen.

Sellainen tästä kylästä löytyikin. 

Tosin majapaikkamme emäntä oli vähän 

närkästynyt, kun emme olleet kertoneet 

että etsimme sellaista. Hänen ystä-

vänsä kuulemma värjää batiikkia ja 

tekee hyvää työtä. Uskon sen, mutta 

oikeastaan emme tienneet hakevamme

vaatetta juuri nyt...

My stylish man! Ihanan Ellan (lue Ellasta Sri Lankan vuoristossa) halpalaarista löydetty parin euron batiikkipaita ja täältä löydetty... Mikä tämän vaatteen nimi onkaan?
Ihan ei ehkä värit mätsää, mutta tyyli on hieno...

Takaisin pääasiaan, eli oksankarahkaan. Kävimme tässä rannassa joka päivä monta kertaa. Useasti tuolla veteen kurottavalla oksalla istui kuningaskalastaja. Yhtä useasti kamerani missasi sen.



Joku lintu tuossa ainakin tököttää!

Auringon nousuihin ja laskuihin ei kai kyllästy koskaan? Ne varmaan tuovat meille kaivattua rauhan tunnetta muuten niin kiireisessä elämässä. 

Koska mieheni on niin pöljä (noh, ainoita pöljyyksiä hänessä), että polttaa tupakkaa... Meidän oli käveltävä katsomaan, löytyisikö läheltä jotain "kioskia". Kyllä sellainen oli. Siitä ei oikein saanut selkoa, oliko auki vai kiinni, koska paikalla ei ollut ketään, mutta muuten näytti aukinaiselta. En enää muista, saatiinko tällä retkellä vai seuraavalla tehtyä ostoksia. Mutta matkan varrella nähtiin monia haukkuja, joille olen heikkona.

Nähtiin myös paikallista sähköasennusta.
En yhtään tiedä, miten tämän pitäisi toimia.

 

Kun saimme tietää, että aivan vieressä on srilankalaisen monikulttuurisen arkkitehdin kesäasunto ja puutarha, lähdimme tietenkin sinne tutustumiskäynnille.

Matkan varrella näkyi tällaista persoonallista aitaa...

Jotain muuta persoonallista, en tiedä mitä?

Ja perillä mm. kultaisia
lehtiä!

Olen mielestäni käynyt monissa hienoissa paikoissa. Jotenkin tämä, tämän arkkitehdin kesäasumus ja puutarha vaikutti minuun erittäin syvästi.

Käynnistä Geoffrey Bawan Lunugangassa voit lukea 
täältä.

  

Galle, Sri Lanka

Lähdimme Tangallesta tuk-tukilla Mataraan, josta sitten pääsisi junalla seuraavaan kohteeseemme, Gallen kaupunkiin etelärannikolla. Matarassa vaan ei millään onnistuttu ostamaan junaan lippuja. Sri Lankassa pitää olla noin tuntia ennen junan lähtöä saadakseen liput. Niitä ei voi ostaa ennakkoon, tällainen käsitys meille ainakin on jäänyt. Mysteeriksi jäi tämä takaisku; meille ei selvinnyt, miksi emme niitä lippuja junaan saaneet. Tangallesta Mataraan on noin 37 km ja matkaan meni tunnin verran. Nyt jouduimme ottamaan toisen tuk-tukin Matarasta Galleen, tämä oli vähän pitempi matka kuin edellinen. Ensimmäinen kyyti maksoi 3000 Lkr (15 €) ja toinen 4000 Lkr (20 €) Ei siis kovin hintavaa tämä liikkuminen...

Sekä tie että rautatie ovat ihan rannikolla, joten kuljitpa autolla tai junalla, voit samalla ihailla maisemia. Ehkä paremmin tuk-tukin kyydissä kuitenkin. Eikä siinä tule kuuma, kun on avonainen kulkupeli. Myös turisti-info on paremmin saatavilla, kun voi kysellä kuskilta kaikenlaista.

Tangallesta ostettu batiikkihame sopi aika hyvin tuk-tukin verhoiluun?

Pysähdyimme jossain Tangallen ja Mataran välissä. Meillä oli sama kuski, jonka kanssa kävimme edellisenä päivänä kalliotemppelissä. Siitä voit lukea täältä.

Matarassa vaihtui kuljettaja, koska edellinen ehti lähteä ennen lippuepisodia. Tämä oli hiljaisempi ukkeli.

Päästiin taas kunnon liikenteeseen Gallen kaupunkiin tultaessa. Tällöin alkoi myös järisyttävä vesisade juuri kun kuskin kanssa etsimme vaihteeksi majapaikkaamme. Halusimme päästää kuljettajan menemään ja jäimme jossain pienten teitten risteyksessä pois kyydistä. Juoksimme lähimmän talon autokatokseen suojaan ja ystävällinen herra pyysi meidät sisälle odottelemaan sateen loppumista. Saimme selville, että majapaikka oli vähän matkan päässä ja sateen tauottua se löytyikin helposti.

Mehän olimme matkalla kevyellä budjetilla, joten majapaikat eivät kovin kummoisia olleet. Meille riittää kohtalainen yöpymispaikka, koska suurimmaksi osaksi kuitenkin ollaan ulkona ja jossain menossa. Tässä kohtaa huomasin kuitenkin, että olisi niistä majapaikoistakin voinut vähän kuvia ottaa... Ja että olisi voinut varata yöpymiset sellaisista paikoista, joissa on uima-allas. Tämä puute etenkin rasitti minua, miestä ei yhtään. Hän kävi matkan aikana kerran meressä ja kaksi kertaa altaassa. Vaikka meri olisi vieressä, se ei tarkoita, että sinne pääsee uimaan. Itsekään en päässyt mereen muuta kuin Tangallen yleisellä uimarannalla. 

Kuvat majoituksesta ovat todella surkeita, pahoittelut siitä.

Meistä oli mukavampi nukkua tällaisen tuulettimen kanssa, kuin ilmastoinnin.
Joka paikassa ei ollut hyttysverkkoja, mutta ei ollut kyllä hyttysiäkään. 

Tässä majapaikassa oli myös "keittiö", eli sinne tuli vesi. Muuten sitä ei kyllä paljon käytetty. Jääkaappia ei ollut. 

Juttelimme Anne-nimisen isännän kanssa, joka kertoi että täällä asuu koko talven venäläinen nainen tyttärensä kanssa. Tytär käy paikallista koulua ja äiti surffaa. 

Tässä paikassa oli myös uima-allas, mitä ehdin vajaan vuorokauden oleskelun aikana käyttää ainakin kolme kertaa.  

Meidän huoneet oli toisessa kerroksessa erillisessä rakennuksessa. Huomasin Booking.comista, että tänne on rakennettu vielä uusi majoitustila altaan viereen sen jälkeen, kun täällä olimme.

Saimme ilmaisen kyydin illalla Gallen vanhaan kaupunkiin, kun perheen poika oli viemässä ystäväänsä lentokentälle. 

Galle on Sri Lankan eteläisen provinssin hallinnollinen pääkaupunki.

Gallen linnoitus on maailmanperintökohde, ja se on suurin Aasiassa jäjellä oleva eurooppalaisten miehittäjien rakentama linnoitus. 

Portugalilaiset saapuivat tänne 1500-luvulla, jolloin Galle oli maan tärkein satama. 

1800-luku oli Hollannin siirtomaakauden aikaa.
Gallen linnoitetussa kaupungissa näkyy edelleen portugalilaisten rakennusarkkitehtuuria ja se on aivan erilainen tyyliltään kuin muut kaupungit täällä.

Vanhassa kaupungissa on todella tyylikkäitä kauppoja ja ravintoloita. Voisi miltei kuvitella olevansa missä tahansa Euroopan vanhassa kaupungissa. 
Tämä näkyy myös hinnoissa ja turistimäärässä. 








Tulimme tänne illansuussa. Vastaan tuli kodittomien koirien avustusjärjestön kauppa, joka oli kahdessa kerroksessa ja siellä myytiin kaikenlaista tavaraa vaatteista leluihin. Ostin  kolme T-paitaa, 
tuliaisiksi omille poikasilleni, ja olisin varmaan ryhtynyt adoptointihommiin saman tien, mutta emme mieheni kanssa jaa samanlaista rakkautta koiriin...

Tällaisessa vanhassa kaupungissa on kyllä mukava ihan vain käveleskellä ja ihailla arkkitehtuuria ja taitavien käsien jälkeä.

Etsiskelimme ruokapaikkaa ja satuimme sitten kolmikerroksiseen sisustuskauppa/ravintolayhdistelmään. Alkuhämmennyksen jälkeen päätimme jäädä sinne syömään. Meidät ohjattiin ylimmäiseen kerrokseen, jossa ei ollut ketään muita. 

Olimme siis kattojen tasalla, ja sieltä olikin mukava katsella ympäröivää kaupunkia ja laskevaa aurinkoa.

Taisin olla aika väsy, kun en muista mitä täällä syötiin. Mies muistelee, että saatiin jotkut leivät, koska sähkökatkon takia keittiöllä oli ongelmia ruuanvalmistuksessa.

Tutkailin tietenkin myös sisustusesineitä ja ostin liikkeestä tyynynpäällisen. Niitähän ei koskaan ole liikaa?

Ulos tultaessa oli jo aivan pimeää, niinpä otimme tuk-tukin (josta maksoimme majoitusrouvan mielestä aivan liian paljon)ja ajoimme majapaikkaan lepäämään. 

Väsähtänyt punanahka. Yksi harvinaisista kuvista, joissa itse bloggaaja...

Seuraavana päivänä tulimme takaisin vanhaan kaupunkiin, koska lähtisimme samana päivänä jatkamaan matkaa, eikä tänne oltu suunniteltu muuta kohdetta. Majoitusrouva lähti samalla tuk-tukilla meidän kanssa aamulla töihin ja sopi kuskin kanssa hinnan, ettei meiltä tällä kertaa veloitettaisi liikaa. Kyllä näin on ihana majoittua, tutustua ihmisiin ja samalla saa enemmän tietoa paikasta ja maan tavoista. Maksan myös ennemmin perheelle kuin hotelliketjulle majoituksesta.

Täällä riitti jos minkälaista kuvattavaa. 

Vanha pyörä ja temppelipuun kukat.

Kävimme tosi kivassa paikassa kookosjäätelöllä.

(Ja vessassa. Sitä pitää harrastaa aina kun mahdollista.)

Linnoituksen seinämää merelle päin.

Ovibongausta, tietenkin.

Kissoja täällä näkyi huomattavasti paljon vähemmän kuin koiria.

Ja sitten löytyi aivan ihana kohde! The Galle Fort Artgallery.

Tykkäsin täällä aivan kaikesta ja olisin halunnut ostaa vaikka mitä. Kävi sitten niin, että en ostanut mitään, koska en osannut päättää tai juttu oli liian suuri kuljetettavaksi tai liian kallis... Jälkikäteen harmittaa kun lähdettiin täältä tyhjin käsin.

Galleria toimi sekä museona että näyttelytilana ja kauppana. Jonkun (paikallisen?) taiteilijan tauluja oli paljon, tykkäsin näistä kovasti.

Pelkästään tämän paikan takia voisin lähteä uudelleen Galleen.

Ihan läheltä löytyi toinenkin museo. Täällä saimme "oppaan" heti ovensuulta, hän kiersi meidän kanssa koko paikan selittäen samalla historiaa. Ei kyllä jäänyt oikein mitään mieleen. Täällä oli astioita, työkaluja, koruja ja ties mitä pilvin pimein. 

Saimme nähdä kivien hiontaa ja ehkä tämän opastuskierroksen tarkoituksena oli sitten kivien ja korujen ostaminen?

Keittiö!

Täältä rauhallisuudesta sitten taas liikenteen sekaan!

Ehdin käydä vielä vähän pulikoimassa ennen kuin lähdimme junalle. 

Tällä kertaa junalippujen ostaminen myös onnistui. 

Seuraavassa paikassa, Bentotassa, olisimme peräti kolme yötä.

Matkaseuraa. Ja näinhän täällä matkustetaan, jalat ulkona junasta.