Tulimme perille Anuradhapuran rautatieasemalle täsmällisesti silloin kun pitikin, klo 15.29. Asemalla ei nähnyt yhtään, mihin olisi pitänyt suunnata. Ihan kuin olisimme saapuneet johonkin tuppukylään. Missä keskusta tai peräti kaupunki?
Olimme viestineet majapaikan kanssa ja sieltä oli luvattu tulla asemalta hakemaan kun olemme saapuneet. Kun sitten ilmoitin saapumisesta, sain vastauksen suurin piirtein, että ota tuktuk ja seuraa google maps! Not good...
Menimme muitten matkustajien perässä asemalaiturin päähän, jossa sitten totuttuun tapaan olikin tuktuk-kuski apua tarjoamassa. Tässä kohtaa ei näyttänyt olevan muita vaihtoehtoja. Kuski oli mukava (kuten miltei aina) ja johdatti meidät tielle, raiteitten sivusta alas epämääräistä, pientä polkua pitkin. En edelleenkään tiedä, pitäisikö tässä kaupungissa junasta päästä jotain muuta reittiä johonkin, keskustaan??
Kuten arvata saattaa, tämäkin majapaikka oli kaukana keskustasta. (Booking.com... Ilmoitetut välimatkat eivät pidä paikkaansa. Pitää katsoa kaikki arvostelut, että löytää totuuden siemenen).
Päästyämme perille sekä ihastutti, että masensi. Sama tuntemus tuli tällä matkalla moneen kertaan. Tämä kaunis ja vieraanvarainen maa on kärsinyt kovin edellisvuoden tapahtumista. Turistit ovat kaikonneet ja niin myös varat pitää yllä majapaikkojen kuntoa, puhumattakaan siitä, miten ne ovat vaikuttaneet ihmisten mieliin.
Olimme ainoat asukit tässä joskus varmaan kunnianhimolla rakennetussa majapaikassa. Paikka oli oikeasti ihana, mutta olisi kaivannut vähän uudistusta ja ennen kaikkea naisen (tai parin) kättä!
Isäntä käytti meitä autollaan pankkiautomaatilla ja kaupassa. Sillä välin ehti pimeys tulla, ja meiltä jäi auringonlasku näkemättä.
Illastimme hostelissa ensimmäisenä iltana, ja ateria oli todella hyvä, samoin kuin palvelu. Toisena iltana retkeilimme ja söimme muualla.
Nautin täysin siemauksin kaksinolosta hienossa puutarhassa, jossa lenteli ja lauleli kaikenlaiset linnut, riikinkukot käyskentelivät, koirat juoksentelivat, kylläkin arkoina, muutama suloinen lisko pyörähti katsomassa uintiani samoin kuin ylväs valkoinen mieheni.
Do you need something more?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti