Sri Lanka - Ensin aina Negomboon

En tiedä, onko tyhmyyttä vai viisautta jäädä aina ensimmäiseksi yöksi lentokenttää lähimpänä olevaan kaupunkiin. Mitkä ovat omat kokemuksesi, jäätkö itse yleensä kentän lähelle vai suuntaatko heti eteenpäin?

Emme ole aiemmin yhdessä reissailleet omatoimisesti, Sri Lanka on siis ensimmäinen etappi sillä saralla. Ja sinne menimme toistamiseen. Emmekä varmaan viimeisen kerran. 

Jäimme siis tälläkin kertaa lähelle lentokenttää. Viimeksi olimme kaksi yötä, mutta ehkä yksi yö riittää, jos aikoo nähdä maan parhaat puolet. Täältähän voi sitten suunnata mieltymystensä mukaan joko tutkailemaan historiaa, surffailemaan, safairelemaan, chillailemaan...  Sri Lankassa riittää nähtävää.(Negombossa ei niinkään?)

Meidän reissubudjetti on yleensä pieni. Luokittelen meidät nykyään reppureissaajiksi, vaikka otaksun meidän olevan (ainakin minun) suht iäkkäitä sellaisiksi. Muuten en mainitsisi koko ikäkysymystä, mutta majapaikkaa etsiessä se on otettava huomioon. Meillä ei välttämättä ole samat kriteerit hostellien suhteen kuin huomattavasti nuoremmilla, jotka haluavat tavata muita kulkijoita ja viettää sosiaalista elämää. Sri Lankassa kyllä löytyy majoituksia, hostelleja ja hotelleja joka lähtöön, halusit sitten olla lähellä tai kaukana muista ihmisistä, majoittua yksinkertaisesti tai ylellisesti.

Ensimmäisessä majoituspaikassa (jossa olimme myös viimeisen päivän, koska se oli aivan älyttömän edullinen sisältäen lentokenttäkuljetuksen, altaan ja vähän muutakin extraa) pääsimme jo heti sopeutumaan ilmanalaan, näin päin se käy niin helposti!

Kävimme kävelyllä "ei missään", bongaamassa vain hetken paikallisia koiria ja maaseutua ennen yön laskeutumista. 

Sen jälkeen olikin aika yllättävää kuunnella ilotulitusääniä pitkin iltaa/yötä. Aamulla emme muistaneet kysyä syytä siihen, ja jälkeen päin muualla siitä keskustellessa ei edelleenkään kukaan osannut kertoa ilotulituksen syytä. 

Tällä kertaa matkustaessa pidin huolen majoituksia varatessani, että joka paikassa on uima-allas. Minulle on elintärkeää kuumuudessa päästä veteen. Ja mikä on ihanampaa kuin aloittaa uusi päivä taivasalla uiden (ilman palelua!)?

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen saimme isännältä kyydin linja-autoasemalle, josta ostimme vähän evästä ja vettä mukaan ja hetken pyörittyämme ja neuvoa kysyttyämme hyppäsimme bussiin, joka lähtikin sitten saman tien. En tiedä oliko lähtö aikataulun mukaan vai tuliko bussi tarpeeksi täyteen meistä ja matkatavaroista. 




Matkasimme siis Colombon rautatieasemalle, josta ostimme hurjan hintaiset junaliput Anuradhapuraan. Edellisessä postauksessa jo ihmettelinkin tätä hinnoittelua. Mutta olihan sitten ihan leppoisa junamatka kohti Sri Lankan keskimaata maisemia katsellen, kirjaa lukien, ristikkoa täyttäen ja eväitä nauttien.