Toinen matka Sri Lankaan, yleiskatsaus...

Tällä kertaa mennään näin päin, eli yhteenveto reissusta ensimmäiseksi.

Kartassa Anuradhapuran jälkeen alaspäin on Habarana ja Sigiriya (minkä jälkeen Dambulla).

Mielestäni (ja varsinkin miehen mielestä) reissattiin tällä matkalla ihan liikaa. Oli todella paljon tuktukia, junaa ja bussia. Viime vuonnahan emme käyttäneet bussia ollenkaan. Se muka pelotti!

Täytyy sanoa, että tarvitsisin kotiin srilankabussisimulaattorin saattamaan itseni uneen välillä... Kun on "sopivan" lähellä ja lämpöisästi vieraan ihmisen kyljessä, bussi keikkuu hullun lailla etkä näe yhtään ulos, musiikkina vähintään puoli tuntia samaa sopivasti jankuttavaa biisiä... Voi pojat, kyllä unettaa!

Olin lukenut Sri Lankan busseista toisten matkakertomuksista, mutta en ymmärtänyt, mikä on käytäväpaikka, ennen kuin näin omin silmin. Bussiin tullessa meidät päästettiin viimeisille vapaana oleville paikoille bussin takaosaan. Sen jälkeen käytävälle pyöräytettiin penkkien sivusta toinen penkki. Matkan maksaminen tapahtui niin, että rahastatajalle viittilöitiin sormin, montako lippua halutaan ostaa. Sen jälkeen raha kulkeutui kanssamatkustajien käsien kautta bussin etuosaan ja vastaavasti takaisin palautui mahdolliset vaihtorahat ja liput. 

Meillä oli koneen vaihto Lontoon lentäkentällä. Kiinnitimme molemmat huomiota tähän ihastuttavaan rouvaan.

Alkumatkan toimimme samoin kuin viime vuonna, eli yövyimme lähinpänä lentokenttää olevassa kaupungissa, Negombossa. Otimme sekä ensimmäiseksi että viimeiseksi majapaikaksi naurettavan halvan hostellin, jonka hintaan kuului lentokenttäkuljetukset. 

Negombosta ei kuitenkaan suoraan pääse mihinkään julkisilla, vaan täytyy kulkea pääkaupungin, Colombon, kautta. Jos ei ole tiukka budjetti, kannattaa neuvotella majapaikan päällikön kanssa sopiva diili taksikuljetuksesta sinne. (Tai suoraan seuraavaan etappiin).

Itse suuntasimme toisena aamuna majapaikan kuljetuksella bussiasemalle ja sieltä bussilla Colomboon, jossa vaihdoimme junaan suuntana Anuradhapura. Bussilla ja junalla matkustaminen on todella halpaa täällä. Meille kerrottiin asemalla että paikkoja junaamme on vain ensimmäiseen luokkaan, joten sinne oli liput ostettava. (Olin netistä katsonut, että tässä junassa on vain 2. ja 3. luokka??) Nämä olivat kalleimmat liput koskaan, 2400 rupiaa (12 euroa). En ymmärrä, onko tämä turistien rokottaminen täysin virallista? Saimme kuitenkin ihan viralliset liput, joissa näkyi summa. Sri Lankassa kerätään asemilla liput takaisin, eli ne täytyy muistaa säästää matkan ajan. 

Nyt kun olen netissä matkoja suunnitellessani noin puolentoista vuoden ajan tutustunut Sri Lankaan ja sen eri alueisiin, kaupunkeihin, nähtävyyksiin, juniin, busseihin, rantoihin, temppeleihin, välimatkoihin... Niin täytyy sanoa, että paikkojen nimet jäävät minulle ikään kuin mantroina alitajuntaan. Yöllä herätessä tulee heti mieleen: MIHINTALE! ANURADHAPURA! PALUGASWEWA! tai joku muu vastaava paikannimi... Tästä syystä kuitenkin tiedän paikallisten kanssa jutellessa, mistä puhutaan. Toisin kuin mieheni, joka vain seuraa perässä, eikä tiedä koskaan, missä ollaan, missä ollaan jo käyty ja mihin ollaan menossa. 

Pääsimme siis Anuradhapuraan. Siellä olimme kaksi yötä. Niiden välinen päivä oli tiistai, eli juuri se päivä kun Archaelogical Museum on kiinni. Museo on paikka, josta voi ostaa Cultural Heritage Passin. Tämä museokortti vaaditaan suureen osaan maailman perintökohteena oleviin nähtävyyksiin, joten ne meillä jäi näkemättä. Mukavaa ja antoisaa meillä oli siellä silti. Kiipesimme portaita ja kallioita, tutustuimme mukavaan tuktuk-kuskiin, raunioihin, temppeleihin ja pariin oppaaseen.

Anuradhapurasta siirryimme Habaranaan, jossa olimme myös kaksi yötä. Tämä oli aika turha paikka jälkikäteen ajatellen, koska emme halunneetkaan mennä safarille eläimiä häiritsemään. Olin ajatellut, että täältä käsin olisi helppo käydä safari, Sigiriya (maan kuuluisin nähtävyys) ja Dambullan luolatemppeli ( toinen erittäin kuuluisa nähtävyys). Ajatukset kuitenkin muuttuivat, vaihdoin Habaranan majoituksen kolmesta yöstä kahdeksi ja yövyimme Sigiriyan Leijonakalliolle kiipeämisen jälkeen lähimaastossa, siirtyen seuraavana päivänä ensin tuktukilla Dambullaan katsastamaan em. temppeli ja sieltä bussilla Kandyyn Sri Lankan keskelle. Tuktuk-kuski odotti tavaroiden kanssa Dambullassa ja vei meidät bussiPYSÄKILLE, mistä oli mahdotonta päästä bussiin. Jouduimme ottamaan toisen tuktukin joka vei meidät bussiasemalle. Koska bussit ovat niin täynnä, monetkaan bussit eivät huoli turisteja matkatavaroineen pysäkiltä kyytiin. 

Kandyssa oltiin taas kaksi yötä. Emme kaivanneet nähtävyyksiä tällä kertaa, kävimme vain antiikkiliikkeessä ja laukkuostoksilla. 

Kandyssa junan lähtöä Colomboon odotellessa seurasin mielenkiinnolla, kun kaksi sähkömiestä? asensi aseman katolle värivaloja. Työkalupakkina oli haalariasuun sointuva pahvilaatikko, johon oli tehty reiät hantaakia varten. Kätevää.

Saimme ostettua liput suoraan Bentotaan (vaihto Colombossa) ja ne olivat huomattavasti halvemmat kuin edelliset junaliput. Jos junalipun hinta tuntuu ylittävän normin (nämä voi tarkistaa netissä, vaikka tästä ), niin kannattaa laittaa joku paikallinen, esim. tuktuk-kuski, ostamaan liput. Yleensä ihmiset Sri Lankassa  auttavat mielellään kaikissa asioissa. Olemme kohdanneet kylmäkiskoisuutta vain rautatieasemilla ja lentokentällä viranomaisten toimesta. 

Kandysta reissattiin sitten viimein rentoutumaan kunnolla Bentotaan maan länsirannikolle. Tässä kohtaa suunnitelmat eivät menneet ihan nappiin, tarkoitetusta nelipäiväisestä rauhoittumisesta yhdessä majoituksessa ei tullutkaan täydellistä, vaan jouduimme vaihtamaan vielä hotellia.

Bentotassa kävimme ihanassa Brief Gardenissa, joka on arkkitehti Bevis Bawan lomapaikka ja puutarha. Viime vuonna tutustuimme hänen veljensä, Geoffrey Bawan vastaavaan paikkaan. Näihin veljesten itselleen suunnittelemiin paratiiseihin olen vallan ihastunut.

Kävimme myös toisen kuuluisan miehen, Mudaliyar Don Arthur de Silva Wijesinghe Siriwardenan, itselleen 1900-luvun alussa rakennuttamassa palatsissa. Tämä Richmond Castle sijaitsee parikymmentä kilometria Bentotasta pohjoiseen. 

Richmond Castle

Veneajelu Bentota-joella kuului myös matkaohjelmaan. 

Bentotasta lähdimme hotellimme takana sijaitsevalta asemalta Colombon kautta Negomboon. Juna oli yli tunnin myöhässä. Yleensä junat ovat sattuneet? olemaan yllättävän hyvin ajassa, kun ollaan matkustettu Sri Lankassa. Colombossa hyppäsimme paikallisjunaan, joka oli niin täysi, että saimme seistä koko 37 km matkan reppu selässä pitäen jaloilla matkalaukkua pystyssä. Matka kesti yli kaksi tuntia....

Tämä juna ei ollut täysi!

Viimeinen varsinainen yöpyminen Negombossa oli varattu meidän retkemme hienoimpaan ja kalleimpaan paikkaan. Se olikin varsin mukava kokemus.

Aamulla siirryimme samaan majoituspaikkaan kuin tullessamme Sri Lankaan. Siellä pääsimme altaalle, syömään, lepäämään, pakkaamaan ja sitten samaan hintaan yöllä hostellin kuljetuksella lentokentälle.  

Viime vuoden, 2019, matkan Sri Lankaan yhteenvedon pääset lukemaan tästä linkistä, sieltä löytyy monta tarinaa...

Sigiriyan leijonakallio

Yhteenveto lomasta Sri Lankassa

Päivitys 2023: Sri Lankaa koskevat artikkelit on päivitetty ja siirretty Kohti avaraa maailmaa -blogiin. Sieltä löytyvät jutut:

• Sri Lankaan reppureissaamaan
• Sri Lanka - ensimmäinen kohde - Negombo
• Sri Lanka - toinen kohde - Kandy
• Junalla Sri Lankassa - Kandysta Ellaan
• Sri Lanka - ihana Ella
• Rento ja rauhallinen Tangalle Sri Lankassa
• Mulkirigala Raja Vihara rocktemple Sri Lankassa
• Galle - Sri Lanka
• Kolme yötä Bentotassa Sri Lankassa

Näiden lisäksi olen kirjoittanut ja päivittänyt Kodintuntu -blogiin artikkelin 

• Sisustus- ja pihaihmisen paratiisissa - arkkitehti Geoffrey Bawan lomapaikka Sri Lankassa: Lunuganga

Alkuperäinen artikkeli:

Vaikka kuva on ehkä? synkeä, niin siinä koittaa erittäin varhainen ja onnellinen aamu. Arjen kiireet ja pitkäaikainen stressi kyllä unohtuivat täällä Ellan vuoristossa. Tämä aamu onkin jäänyt ehkä vahvimpana kokemuksena mieleen Sri Lankasta. Muutenkin Ellan kylä oli meistä mukava. Pieni, mutta kauppoja ihan tarpeeksi ja edullista olutta, mikäli sellainen sattuisi maistumaan... Yhden otin!

Siellä oli myös tämä hieno silta.

Ellassa myös majapaikan isäntä perheineen oli erittäin ystävällinen ja avulias. Aina kun ajattelen Sri Lankaa, muistan ensimmäisenä hänet. Ja hän tuli ensimmäisenä mieleeni, kun maassa tapahtuivat ne karmeat pommi-iskut. Juttua Ellasta

Muutenkin on jäänyt mieleen ihmisten ystävällisyys ja kaikki ne hymyt, joista saimme nauttia matkamme aikana. Eniten niitä tuli vastaan etelärannikolla, Tangallessa, jossa ei voinut kulkea mihinkään saamatta miltei jokaiselta vastaantulijalta kauniin hymyn. 

Tangallesta jäi mieleen myös ranta, kaikki kauniit veneet ja niiden väritys etenkin. 
Juttua Tangallesta  ja sen lähellä sijaitsevasta temppelistä.

Gallen vanhakaupunki poikkesi kokonaan kaikista muista paikoista, missä kävimme matkamme aikana. Se oli tyylikäs ja vilkas kaupunginosa, täynnä kauppoja. Ja turisteja.

Ja se aivan ihana museo/taidenäyttely, josta olisin halunnut viedä vaikka kuinka monta taulua ja esinettä mukanani! Juttu Gallesta

Länsirannikolla Bentota tarjosi meille loppulomaksi rentoutusta, mitä olimme hakemassakin. Yllätyksekseni siellä olikin mahtava arkkitehdin lomapaikka ja puutarha, josta olin aivan haltioissani. Se pysyy varmaan mielessä ja sielussa loppuelämäni. Ensi vuonna pääsemme ehkä ainakin yhtä hienoon paikkaan, koska menemme uudelleen Bentotaan ja tällä kertaa samaisen arkkitehdin veljen puutarhaan. 

Bentotan majapaikka ja  Geoffrey Bawan puutarha, Lunuganga

Bentotan jälkeen meillä oli enää yksi yö Sri Lankassa. Olimme ottaneet huoneen pienestä hotellista Negombossa, josta olisi lyhyt matka aamulla lentokentälle. Matkan ensimmäiset yöt vietimme myös Negombossa, joka on siis lähempänä lentokenttää kuin pääkaupunki, Colombo. Tämä viimeinen paikka oli tosi tylsä! Ihan kuin olisimme eri kaupungissa kuin loman alussa. Tässä kohtaa oli vain todella iso ja vilkas valtaväylä, jonka varrella oli muutama kauppa ja yksi ruokala. 

Kävimme siis siellä syömässä ja palasimme hotellille odottamaan kaunista auringonlaskua. Alkoikin sataa vettä, eikä auringonlaskusta tullut kovin kummoinen. Hotellin rannassa oli allas, jonka minun mielestäni olisi kuulunut olla uima-allas, mutta se olikin rapuja varten!

Matka Bentotasta Negomboon junalla oli ollut ihan mielenkiintoinen. Nautin vanhasta junavaunusta, koska se oli jotenkin "retro" ja ihan minun kautta aikain ollutta lempiväriä, eli homeenvihreää täynnä 😀.

Junan odotusta Aluthgaman asemalla, jonne tuktuk-kuski meidät vei. Oli tarkoitus mennä Bentotan asemalle, mutta so not, Aluthgama onkin lähempänä Colomboa. 

Ymmärrämmekö tämän varoituksen??

Kaikkea mielenkiintoista asemilla.

Negombo oli siis ensimmäinen ja viimeinen yöpymispaikka reissullamme. Siinä välissä, edellä mainittujen paikkojen lisäksi pysähdyimme Kandyyn yöksi ja kävimme Royal Botanical Gardenissa. 

Ensi vuonna samaan aikaan olemme myös Kandyssa, tällä kertaa kaksi yötä. Ehkä vierailemme uudelleen tässä puistossa, koska viimeksi olimme varanneet aivan liian vähän aikaa siihen tutustumiseen.

Juttua Kandystä ja Royal Botanical Gardenista

Negombosta
 

Matkareitti ensi vuoden lomaan on jo katsottuna. Sen varrella on kaksi samaa paikkaa joissa tänä vuonna olimme, mutta samoihin majapaikkoihin emme mene. Sekin jo vaikuttaa paljon maisemiin, joissa tulee käymään. Suosituimman nähtävyyden, Sigiriyan (pienoinen tietoisku Sigiriyasta), takia täytyy matkata ensin vähän matkaa pohjoiseen ja palata sieltä saaren poikki länsirannikolle. Käymme myös entisessä pääkaupungissa, Anuradhapurassa, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. 

Sri Lankan saarella on vaihtelevat olosuhteet säiden osalta, joten emme lähde samalla reissulla pohjoiseen, itään ja etelään. Lisäksi on ollut todella haasteellista löytää reittejä ja etenkin edullisia matkustustapoja saaren pohjoisosiin. Varmaan myös tästä johtuen sieltä ei löydy paljoa tietoa mahdollisista vierailupaikoista.
Tällä erää tyydymme kohtaloomme ja matkaamme vain keski- ja länsiosassa Sri Lankaa, kuten valtaosa turisteista. Etelärannikko jää tällä kertaa väliin, mutta siellä riittää varmasti vierailijoita ilman meitäkin. 

Osa matkanteosta sujuu junalla, osa mennään taksilla ja osa tuktukilla. 

Viimeksi lensimme Qatar Airwaysin koneella, välilasku tehtiin Dohassa. 

Vaatimatonta asumismuotoa Dohassa, lentokoneesta kuvattuna.