kodintuntuvapaalla: buddha

Tällä kertaa mennään näin päin, eli yhteenveto reissusta ensimmäiseksi.

Kartassa Anuradhapuran jälkeen alaspäin on Habarana ja Sigiriya (minkä jälkeen Dambulla).

Mielestäni (ja varsinkin miehen mielestä) reissattiin tällä matkalla ihan liikaa. Oli todella paljon tuktukia, junaa ja bussia. Viime vuonnahan emme käyttäneet bussia ollenkaan. Se muka pelotti!

Täytyy sanoa, että tarvitsisin kotiin srilankabussisimulaattorin saattamaan itseni uneen välillä... Kun on "sopivan" lähellä ja lämpöisästi vieraan ihmisen kyljessä, bussi keikkuu hullun lailla etkä näe yhtään ulos, musiikkina vähintään puoli tuntia samaa sopivasti jankuttavaa biisiä... Voi pojat, kyllä unettaa!

Olin lukenut Sri Lankan busseista toisten matkakertomuksista, mutta en ymmärtänyt, mikä on käytäväpaikka, ennen kuin näin omin silmin. Bussiin tullessa meidät päästettiin viimeisille vapaana oleville paikoille bussin takaosaan. Sen jälkeen käytävälle pyöräytettiin penkkien sivusta toinen penkki. Matkan maksaminen tapahtui niin, että rahastatajalle viittilöitiin sormin, montako lippua halutaan ostaa. Sen jälkeen raha kulkeutui kanssamatkustajien käsien kautta bussin etuosaan ja vastaavasti takaisin palautui mahdolliset vaihtorahat ja liput.

Meillä oli koneen vaihto Lontoon lentäkentällä. Kiinnitimme molemmat huomiota tähän ihastuttavaan rouvaan.

Alkumatkan toimimme samoin kuin viime vuonna, eli yövyimme lähinpänä lentokenttää olevassa kaupungissa, Negombossa. Otimme sekä ensimmäiseksi että viimeiseksi majapaikaksi naurettavan halvan hostellin, jonka hintaan kuului lentokenttäkuljetukset.

Negombosta ei kuitenkaan suoraan pääse mihinkään julkisilla, vaan täytyy kulkea pääkaupungin, Colombon, kautta. Jos ei ole tiukka budjetti, kannattaa neuvotella majapaikan päällikön kanssa sopiva diili taksikuljetuksesta sinne. (Tai suoraan seuraavaan etappiin).

Itse suuntasimme toisena aamuna majapaikan kuljetuksella bussiasemalle ja sieltä bussilla Colomboon, jossa vaihdoimme junaan suuntana Anuradhapura. Bussilla ja junalla matkustaminen on todella halpaa täällä. Meille kerrottiin asemalla että paikkoja junaamme on vain ensimmäiseen luokkaan, joten sinne oli liput ostettava. (Olin netistä katsonut, että tässä junassa on vain 2. ja 3. luokka??) Nämä olivat kalleimmat liput koskaan, 2400 rupiaa (12 euroa). En ymmärrä, onko tämä turistien rokottaminen täysin virallista? Saimme kuitenkin ihan viralliset liput, joissa näkyi summa. Sri Lankassa kerätään asemilla liput takaisin, eli ne täytyy muistaa säästää matkan ajan.

Nyt kun olen netissä matkoja suunnitellessani noin puolentoista vuoden ajan tutustunut Sri Lankaan ja sen eri alueisiin, kaupunkeihin, nähtävyyksiin, juniin, busseihin, rantoihin, temppeleihin, välimatkoihin... Niin täytyy sanoa, että paikkojen nimet jäävät minulle ikään kuin mantroina alitajuntaan. Yöllä herätessä tulee heti mieleen: MIHINTALE! ANURADHAPURA! PALUGASWEWA! tai joku muu vastaava paikannimi... Tästä syystä kuitenkin tiedän paikallisten kanssa jutellessa, mistä puhutaan. Toisin kuin mieheni, joka vain seuraa perässä, eikä tiedä koskaan, missä ollaan, missä ollaan jo käyty ja mihin ollaan menossa.

Pääsimme siis Anuradhapuraan. Siellä olimme kaksi yötä. Niiden välinen päivä oli tiistai, eli juuri se päivä kun Archaelogical Museum on kiinni. Museo on paikka, josta voi ostaa Cultural Heritage Passin. Tämä museokortti vaaditaan suureen osaan maailman perintökohteena oleviin nähtävyyksiin, joten ne meillä jäi näkemättä. Mukavaa ja antoisaa meillä oli siellä silti. Kiipesimme portaita ja kallioita, tutustuimme mukavaan tuktuk-kuskiin, raunioihin, temppeleihin ja pariin oppaaseen.

Anuradhapurasta siirryimme Habaranaan, jossa olimme myös kaksi yötä. Tämä oli aika turha paikka jälkikäteen ajatellen, koska emme halunneetkaan mennä safarille eläimiä häiritsemään. Olin ajatellut, että täältä käsin olisi helppo käydä safari, Sigiriya (maan kuuluisin nähtävyys) ja Dambullan luolatemppeli ( toinen erittäin kuuluisa nähtävyys). Ajatukset kuitenkin muuttuivat, vaihdoin Habaranan majoituksen kolmesta yöstä kahdeksi ja yövyimme Sigiriyan Leijonakalliolle kiipeämisen jälkeen lähimaastossa, siirtyen seuraavana päivänä ensin tuktukilla Dambullaan katsastamaan em. temppeli ja sieltä bussilla Kandyyn Sri Lankan keskelle. Tuktuk-kuski odotti tavaroiden kanssa Dambullassa ja vei meidät bussiPYSÄKILLE, mistä oli mahdotonta päästä bussiin. Jouduimme ottamaan toisen tuktukin joka vei meidät bussiasemalle. Koska bussit ovat niin täynnä, monetkaan bussit eivät huoli turisteja matkatavaroineen pysäkiltä kyytiin.

Kandyssa oltiin taas kaksi yötä. Emme kaivanneet nähtävyyksiä tällä kertaa, kävimme vain antiikkiliikkeessä ja laukkuostoksilla.

Kandyssa junan lähtöä Colomboon odotellessa seurasin mielenkiinnolla, kun kaksi sähkömiestä? asensi aseman katolle värivaloja. Työkalupakkina oli haalariasuun sointuva pahvilaatikko, johon oli tehty reiät hantaakia varten. Kätevää.

Saimme ostettua liput suoraan Bentotaan (vaihto Colombossa) ja ne olivat huomattavasti halvemmat kuin edelliset junaliput. Jos junalipun hinta tuntuu ylittävän normin (nämä voi tarkistaa netissä, vaikka tästä ), niin kannattaa laittaa joku paikallinen, esim. tuktuk-kuski, ostamaan liput. Yleensä ihmiset Sri Lankassa auttavat mielellään kaikissa asioissa. Olemme kohdanneet kylmäkiskoisuutta vain rautatieasemilla ja lentokentällä viranomaisten toimesta.

Kandysta reissattiin sitten viimein rentoutumaan kunnolla Bentotaan maan länsirannikolle. Tässä kohtaa suunnitelmat eivät menneet ihan nappiin, tarkoitetusta nelipäiväisestä rauhoittumisesta yhdessä majoituksessa ei tullutkaan täydellistä, vaan jouduimme vaihtamaan vielä hotellia.

Bentotassa kävimme ihanassa Brief Gardenissa, joka on arkkitehti Bevis Bawan lomapaikka ja puutarha. Viime vuonna tutustuimme hänen veljensä, Geoffrey Bawan vastaavaan paikkaan. Näihin veljesten itselleen suunnittelemiin paratiiseihin olen vallan ihastunut.

Kävimme myös toisen kuuluisan miehen, Mudaliyar Don Arthur de Silva Wijesinghe Siriwardenan, itselleen 1900-luvun alussa rakennuttamassa palatsissa. Tämä Richmond Castle sijaitsee parikymmentä kilometria Bentotasta pohjoiseen.

Richmond Castle

Veneajelu Bentota-joella kuului myös matkaohjelmaan.

Bentotasta lähdimme hotellimme takana sijaitsevalta asemalta Colombon kautta Negomboon. Juna oli yli tunnin myöhässä. Yleensä junat ovat sattuneet? olemaan yllättävän hyvin ajassa, kun ollaan matkustettu Sri Lankassa. Colombossa hyppäsimme paikallisjunaan, joka oli niin täysi, että saimme seistä koko 37 km matkan reppu selässä pitäen jaloilla matkalaukkua pystyssä. Matka kesti yli kaksi tuntia....

Tämä juna ei ollut täysi!

Viimeinen varsinainen yöpyminen Negombossa oli varattu meidän retkemme hienoimpaan ja kalleimpaan paikkaan. Se olikin varsin mukava kokemus.

Aamulla siirryimme samaan majoituspaikkaan kuin tullessamme Sri Lankaan. Siellä pääsimme altaalle, syömään, lepäämään, pakkaamaan ja sitten samaan hintaan yöllä hostellin kuljetuksella lentokentälle.

Viime vuoden, 2019, matkan Sri Lankaan yhteenvedon pääset lukemaan tästä linkistä, sieltä löytyy monta tarinaa...

Sigiriyan leijonakallio

Yöpymispaikkamme naapuriravintolan pojat (siis ravintolapäällikkö ja kokki!) järjestivät meille tuktukin aamuksi viemään meitä lähellä sijaitsevaan kalliotemppeliin. Kuljettaja oli tosi mukava kaveri, joka opasti meitä kaikin tavoin. Matkalla pysähdyttiin katselemaan eläimiä ja kukkia, joita kuskimme esitteli.

Kilpikonnahan se siellä... Yritä tässä taas huonolla kameralla.

On se kyllä hieno.

Jotkut eläimet huomasimme ihan itse...

Luonnon ihailun jälkeen pääsimme viimein perille kohteeseemme. Tämä temppeli on ilmeisesti rakennettu kolmannella vuosisadalla 205 korkeaan kallioon. En tiedä sekoitanko nyt paikkoja ja asioita, mutta muistelen oppaamme kertoneen (tai sitten luin jostain), että temppeli on löydetty 1800-luvulla. Ihmettelimme kuitenkin jälkikäteen, miten se on löydetty... Onko viidakko peittänyt sen kokonaan, vai? Aika iso piilotettava kuitenkin kyseessä.

Näitä nyt sitten riitti täällä yllin kyllin.

Tuktuk-kuskimme ja oppaamme kukat kädessään. Hän neuvoi, montako pitää ostaa ja mihin laitetaan. Tuntuivat loppuvan kesken kuitenkin.

Ja sitten kiivetään! Joka kerta kun luulin, että nyt tullaan perille, niin sain kuulla, että ei kun vielä ylöspäin!

Päivä oli aivan tajuttoman kuuma, portaat jyrkät ja kunto huono. Mutta kyllä siellä paikallisetkin pysähtyivät huohottamaan välillä.

Tasanteilta löytyi temppelihuoneita, joissa oli buddha nukkumassa. Seinillä ja katossa oli paljon maalauksia. Oppaamme kertoi, mitkä buddhat vain nukkuivat ja mitkä olivat kuolleita. Piti katsoa käsien asentoa ja vissiin jalkojakin... Mies ymmärsi, minä en. En tainnut oikein pystyä keskittymään.
Kaiuttimesta kuului vähän väliä ääni, joka kuulemma kehoitti antamaan roposen lippaisiin.

Eniten pidin ulkotiloista, varsinkin vesiaiheista. Buddhia oli niin kovin paljon...

Ja ovet! Mutta, hämärää oli ja se huono kamera, jota en osannut käyttää.

Floristin silmää ilahduttaa aina kauniisti sommitellut kukat.

Ollaan kyllä jo päästy ylöspäin, mutta matka jatkuu...

Tämä taitaa olla rakkain kuva koko reissulta. Tässä minulle yhdistyy kaikki. Mikä kaikki? No... Luonto, taivas, muinaisen ihmisen kädenjälki, ajan jatkumo, hyvä valokuvaaja... :)

Alhaalla näkyy koulu.

Tämä oli aivan ihana tasanne. Jossain kalliossa, korkeuksissa.

Maa, ilma, vesi, tuli. Tai vaihtoehtoisesti: Maa, vesi, tuli, metalli, puu. Feng Shuin mukaan. Tässä kuvassa on kaikki, joko elementteinä tai väreinä. Sielu lepää.

Kalliotemppelissä piti kulkea paljain jaloin, ja kallio oli polttavan kuuma.

Joko olisi viimeiset portaat? Kyllä, ja minä menin tästä!

Päätepiste. Pieni talo, jossa alttari.

Oppaamme kehotti vielä tulemaan pätkän matkaa alaspäin toiselta puolelta kalliota ja ihailemaan maisemia siellä.

Siellä maasto näytti tällaiselta. Mutta mentiin taas...

Takaisin tullessa ihailimme tätä puun runkoa kiertävää köynnöstä.

Kanuunankuulapuu,
Couroupita guianensis

Eikä kyseessä ole köynnös, vaan tosiaankin puu, jonka runkoon kukat suoraan muodostuvat.