Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste lehtikaali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lehtikaali. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. lokakuuta 2016

Syysterveiset palstalta ja pihalta

Tänä syksynä palsta tuotti satoa niin, että miltei uuvutti meidät (tai ainakin minut) työllä. Vaikka alkukesästä näytti, ettei lehtikaalista tule mitään, kun kaalikoi pisteli poskeensa kaikki lehdet, niin olemme kyllä saaneet siitäkin yllin kyllin satoa. Poistin suurimman osan reikäisistä lehdistä ja tutkin jäljelle jääneet. Jos niissä näkyi matoja, niin keräsin ne reikäisten lehtien kanssa jätesäkkiin roskiin vietäväksi. Lehtiä toukkineen ei kannata laittaa kompostiin, koska ne talvehtivat siellä ja seuraavana kesänä alkaa samanlainen rumba... Olisi ehkä kannattanut pitää harsoja päällä!





Koska kaikki sato tulee miltei samanaikaisesti valmiiksi, riittää sen käsittelemisessä todellakin puuhaa. Pakastimet ovat nyt niin täynnä mustikkaa, puolukkaa, omenasosetta, marja-aroniaa, punajuuriraastetta, kesäkurpitsaa, vahapapuja, pinaattia, kantarelleja, valmista ruokaa ja erilaisia lihoja sekä kissan- ja koiranruokaa (Toivo siirtyi raakaravinnolle, kuten Pippuri-koirakin), ettei niihin meinaa mahtua mitään. Sen vuoksi kaikki lehtikaali, palmukaali ja suurin osa kantarelleista on kuivattu ja purkitettu.


Viime vuonna saatiin punajuurista pikkuiset maistiaiset, tänä vuonna niistä tuli järkäleitä. Mies ei välitä punajuuren mausta, joten täytyy keksiä monta yksinään syötävää ruokalajia talvisten päivien varalle, punajuuri-vuohenjuustokeiton lisäksi.




Toinen runsaasti satoa tuottava kasvi oli vahapapu. Siitä kerättiin monta kopallista papuja. Omalla kohdalla papujen syönti on taas kielletty, mutta miehelle riittää papuja koko talveksi. Ne on keitetty merisuolavedessä, lisätty voita sulamaan kylkiäisiksi ja pakastettu.

Kesäkurpitsa ei jostain syystä ole tuottanut paljon mitään kahtena viimeisenä kesänä. Liian kylmää ja märkää? Ainoastaan yksi kolmesta taimesta teki kurpitsoita jonkun verran, kaksi muuta ehkä vain yhden tai kaksi.






Kaikki perennat siirrettiin keväällä samaan penkkiin, johon myös yksivuotiset kukat kylvettiin ja istutettiin. Poikkeuksena kehäkukka ja samettikukat, joita ripoteltiin kaalien viereen. Kukkapenkissä kasvoi tänä vuonna poimulehtien, kuunliljojen, vuorenkilven ja keltakurjenmiekkojen lisäksi tummaa unikkoa, joka paikkaan leviävää punaista käenkaalta ja tummaa ruiskaunokkia.




Yksi penkki varattiin keväällä vuoroviljelyperiaatteen mukaisesti palkokasveille. Vahapavun kanssa siinä kasvava tuoksuherne ryöpsähti pienistä siemenistä valtavaksi pehkoksi, ohi tukikeppiensä. Ensi kesänä se laitetaan laatikkoon kasvamaan, kuten myös ruusupapu, vahapapu ja kesäkurpitsa.

Tuoksuherneestä otin kesän mittaan muutaman kerran kukkia kotiin. Samansävyiset unikko, ruiskaunokki ja käenkaali tekivät seuraa. Vuorenkilven ja kuunliljan lehdet ovat oivallisia vihreitä kukkasidontaan. 












Viime vuonna palstalla kasvoi yksivuotista valkoista punakosmosta. Se oli näköjään siementänyt, koska yrttipenkkiin ilmaantui tosi korkea kosmoskukka, joka ei kauaa pysynyt pystyssä kovissa tuulissa. 



Porkkanoita vaivasi tänä vuonna ilmeisesti porkkanakemppi, joten yhtä komeita porkkanoita kuin viime vuonna ei saatu. Kokeilimme ensi kertaa talvivalkosipulia. Se näytti aika kehnolta kesällä, varret kuivettuivat kokoon ja jotkut hävisivät kokonaan. Mullan alta löytyi kuitenkin aika kivan kokoisia valkosipuleita jonkin verran. Nyt niistä on suurin osa syöty ja istutettu jo ensi vuotta varten papukasvien paikalle.

Parsa- ja kukkakaalit kasvoivat laatikoissa. Niistä ei kylläkään tullut kunnon kukintoja, mutta varsia ja lehtiä ollaan syöty ja smooshattu. Ne tarvitsisivat varmaan paremman maan kasvaakseen kunnolla.
Sipulitkaan eivät tykänneet tänä kesänä kasvaa. Osa jäi yhtä pieniksi kuin istutettaessa, osa mätäni kun satoi jatkuvasti, kauan ja paljon. 





Terassilla kasvatettiin tänäkin kesänä laatikossa tomaatteja. Oli sentään vähän lämpimämpää kuin edellisenä kesänä, joten tomaatit tekivät hedelmää. Nyt odotellaan loppujenkin punertumista.




Tein jo yhden satsin "aurinkokuivattuja" tomaatteja. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, mitä olin kuvitellut.


Huvin vuoksi kokeiltiin taas munakoison kasvattamista. Vaatisi paljon lämpimämmät olosuhteet tuottaakseen hedelmää. Mutta nätti kukka, tosin vähän ujo, siinä on!




Pytyt, kipot ja purkit on tyhjennetty kesän kasveista ja kukkasista.










maanantai 29. elokuuta 2016

Suosikkiruokaa vuosikymmenet...


Tämä ruoka ansaitsee aivan oman postauksen!

En tiedä, onko syy siinä, että olen entisessä elämässäni asunut jossain välimeren maassa (intiaanielämän ja muitten lisäksi), vai vain sopivista makunystyröistä vai mistä, mutta olen aina rakastanut moussakaa. 
En edes muista, milloin ensimmäisen kerran maistoin tätä mielestäni ehdottomasti parasta ruokaa maailmassa. Sen sijaan muistan, miten kipeä vatsani oli Tukholmassa asuessani vuonna 1981, kun kävimme jossain ravintolassa sitä syömässä. Makasin tunnelbanan lattialla Central Stationilla ikuisuuden odottamassa junaa...
Ja vuoden 2006 moussakan Korfulla, kun miesystäväni oli kuollut viikkoa ennen matkaamme. Pystyin kuitenkin loman viimeisenä iltana nauttimaan täysillä hyvästä moussakasta, aivan taivaallisesta vihersalaatista (en vielä tänäkään päivänä ymmärrä, mitä se sisälsi, mutta todella yksinkertaista oli) ja talon viinistä. Poika söi pitsaa...

Näiden ruokailujen välissä olen itse valmistanut kyseistä herkkuani monella eri tapaa. Viime vuosina olen kehitellyt ruokaa niin, että siihen ei tarvitse käyttää maitotuotteita (paitsi juusto), gluteenia eikä perunan kaltaisia hiilihydraatteja. 
Koska suosin aitoja raaka-aineita ja makuja, tämä on oiva ruoka myös lisätä sekaan monia terveellisiä vaihtoehtoja yrttien ja viherjauheiden muodossa ja käyttäen monipuolisesti luomutuotteita.Ja tietysti hyvälaatuista rasvaa.


Rassun moussaka (laktoositon/maidoton, vhh, gluteeniton)

Jos haluat moussakasta täysin maidottoman, käytä juustona maidotonta versiota.
https://kultasenpauloissa.blogspot.fi/2015/11/testissa-violifen-vegaanijuustot.html

  • kaksi munakoisoa
  • kesäkurpitsa
  • 500 g lampaan jauhelihaa
  • 350 naudan luomujauhelihaa (Lidl)
  • 2 sipulia
  • 6 valkosipulinkynttä
  • oliiviöljyä
  • purkki luomutomaattimurskaa tai 5 tomaattia
  • 3 rkl tomattipyreetä
  • lasillinen tuoreita yrttejä: basilika, oregano, timjami, rosmariini
  • vettä/luomupunaviiniä
  • puhdistamatonta suolaa, mustapippuria
  • (kuivattua nokkosta, lehtikaalta, horsmaa...)
  • tölkki luomukookosmaitoa (kannattaa tarkistaa, että tölkissä on VAIN kookosmaitoa, ei muuta)
  • 3 dl juustoraastetta (ei valmista!), voi käyttää kaikki juuston jämät
  • 1 kananmuna








Silppua sipulit ja valkosipulit ja kuullota hetki oliiviöljyssä. Lisää sitten jauhelihat ja paista kypsäksi. Lisää tomaattipyree ja -murska ja vesi/viini. Silppua sekaan yrtit ja lisää mausteet. Anna hautua pienellä lämmöllä niin pitkään kuin jaksat/ehdit.


Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsa poikittain vajaan sentin siivuiksi. Ripottele pellille leivinpaperin päälle suolaa, lado siihen siivut ja ripottele päälle suolaa. Paista 200 asteessa uunissa noin 20 minuuttia. Tätä tavaraa pitäisi olla ainakin 3 pellillistä.

Munakoisot pitää vielä paistaa pannulla. Kannattaa pensselöidä niihin öljy, muuten ne imevät pullollisen oliiviöljyä... Uunissa esipaistaminen nopeuttaa hommaa. Jos et jaksa tehdä tätä vaihetta, voit myös käyttää pelkästään kesäkurpitsaa tai tehdä seuraavasti: sivele viipaleet oliiviöljyllä, laita pellille leivinpaperin päälle, paista grillivastuksen alla, kunnes ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Käännä, sivele toinen puoli öljyllä ja paista vielä uunissa noin 5 minuuttia.

Sillä aikaa, kun munakoisot ja kesäkurpitsat ovat uunissa, valmista "valkokastike". Laita tarttumattomaan kattilaan kookosmaito ja kiehauta. Lisää juustoraasteet, keittele kokoon, lisää kananmuna ja mausteet, sekoittele.
Lado ISOON uunivuokaan kerroksittain kasvisviipaleita ja jauhelihakastiketta. Viimeisenä kerros munakoisoa. Kaada valkokastike niiden päälle vuokaan. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia ja kunnes valkokastike on hyytynyt. Päälle voi laittaa folion, jos meinaa heti ruskistua liikaa. Anna ruuan vetäytyä ennen nauttimista.



torstai 31. joulukuuta 2015

Joulua odotellessa, osa 2


Välillä pitää syödä. Sekä aikuisten että lasten. Tässä tapauksessa myös koirien ja kissojen. Mieheni isä metsästää, mikä on aikamoinen onni tässä taloudessa. Meillä on siis kunnon luomulihaa aina välillä pöydässä, mikä tuntuu todella hyvältä ajatellen sitä, miten paljon kaikkea epämääräistä sisältävää, liiaksi käsiteltyä ja kyseenalaisten lisäaineitten kyllästämää ruokaa joudumme kaupasta ostettuna nauttimaan. Luukeitto on trendiruokaa, joka sisältää paljon kivennäisaineita ja vitamiineja. Saimme juuri kassillisen peuranluita (metsästäjäpapan jätteitä), joista olen keittänyt kasvisten, yrttien ja mausteitten kanssa paitsi luulientä, myös viikon tarpeiksi lihakeittoa. Osa luista lihoineen menee Pippuri-koiran suuhun. Namnam!!!





Pippurilla on vanhana koiraneitinä ongelmia valeraskauksien kanssa. Nyt jo toistamiseen tulee tisseistä maitoa ja niitä pitää nuolla koko ajan. Mahanahka on aivan kirjava ja verestää paikoin. Myös korvat oireilevat. Puoli vuotta sitten käytimme Pippurin eläinlääkärikeskuksessa, jossa saimme ylenkatseita ja mahtavan laskun, kun Pippurin korvat nukutuksessa puhdistettiin ja koiraa lääkittiin antibiooteilla ja korvatipoilla jne... Kyseessä oli hiivatulehdus. Kun nyt sama ongelma tuntuu toistuvan, eikä huvita mennä eläinlääkäriin arvosteltavaksi ja pulittaa taas monia satasia sinne, perehdyin netissä asiaan paremmin. Nyt toimitaan siis koirankin kanssa enemmän luonnollisin konstein, kuten olen itsenikin kanssa pyrkinyt tekemään.

Pippuri saa kotona valmistettua raakaruokaa, jossa ei ole viljaa eikä paljon hiilihydraattejakaan. Koirien ja kissojen ruokavalio kun ei luonnostaan sisällä viljoja, vaan enimmäkseen raakaa lihaa, kalaa jne.

 Blenderiin on ladattu 3 luomukananmunaa kuorineen, puolukoita, luomulehtikaalta, valkosipulinkynsi, luomuporkkanaa, luomuhapankaalta, kesäkurpitsaa, pellavansiemeniä ja vettä.





 Sekaan Lidlistä ostettua sikanautajauhelihaa...
Pussit valmiina pakkaseen. Tämä sekoitus maistui myös Toivo-kissalle.

Palstalta tuli tänä vuonna paljon lehtikaalta, joka näyttäisi olevan tosi helppo kasvattaa, satoisa ja hyödyllinen. Se sopii ihmisten smoothieen ja koirien ruokaan. Miksei kissojenkin, jos suostuvat syömään!

Raakaruuan lisäksi Pippuri saa Golden Eagle-merkkistä, ilman lisäaineita valmistettua nappulaa, jossa ei ole viljaa ja joka sopii allergiselle koiralle. Lisäksi maitohappobakteereja ja muita lisäravinteita. Suolisto on hoidettava kuntoon. Niin pitäisi monen ihmisenkin tehdä...


Oma vihersmoothie

Kahdelle sopiva annos

avokado
puoli desiä mansikoita
puoli desiä hapankaalta
puoli desiä lehtikaalta tai salaattia
tuoretta pinaattia tai vähän pakastettua
desi turkkilaista jogurttia
pari teelusikkaa hamppurouhetta
teelusikka spirulinajauhetta
puoli desiä alfa-alfanituja
vähän vettä, lisää vettä kun on blendattu enimmät ensin

Välttelen hedelmiä tarkoituksella, koska vaarana on diabetes. Joskus voi laittaa smoothieen hedelmää makeutta antamaan, mutta en itse sitä edes kaipaa.