Kukkia, kakkuja ja koristeita...

Viimeksi kuluneen runsaan vuoden aikana olen pitkästä aikaa saanut osallistua moniin juhliin kakkujen ja kukkien kanssa. Molempiin käytän vähän samanlaisia "reseptejä", suunnitelmia ja sommitelmia. 

Ensimmäisenä juhlittiin keskipojan valmistujaisia.

Kakussa oli sisällä marjaisaa moussea ja päälllä neilikoita, orvokkeja ja pensasmustikoita.



Seuraavana oli vuorossa mieheni syntymäpäivä, jota hän ei varsinaisesti juhlinut, mutta suostui kutsumaan vanhempansa ja sisarensa perheen kakkukahville. 

Tein kakun kääretorttulevyistä, jotka nostin pystyyn. Kakusta tuli hauskan mallinen, mutta vaikeasti leikattava.

Olisi kannattanut leikata kääretorttulevyt niin, että kakusta olisi tullut hiukan matalampi ja leveämpi. 

Myös sisällössä oli toivomisen varaa: tässä oli täytteenä voikreemi, joka oli aivan liian rasvainen hentoiseen kakkuun.

Kukkakoristeeksi asettelin vatiin oksanpalasia asetelman pohjaksi ja laitoin väliin tulppaaneja ja pajunkissoja.

Olohuoneen pöydälle tein myös asetelman risuista ja tulppaaneista.

Keväällä odoteltiin esikoisen esikoista syntyväksi. Baby showereihin ompelin miniälle kirjan, johon jokainen osallistuja sai ehdotella tytölle nimeä ja kirjoitella muuta aiheeseen liittyvää.

Pääsiäiseksi asettelin taas vatiin valkoisia tulppaaneja ja kepakoita, lisäsin taskuruohoa ja kenguruntassua.

Ulos rakensin istutukset narsisseista, helmililjoista ja keltaisista hyasinteista (ne tosin avautuivat vasta viikkojen päästä).

 Kevätaurinko ilahdutti terassin puolella pupusia.

Leivoin pääsiäispöytään raikkaan persikkaisen juustokakun

ja koristelin sen yläpuolella olevat oksat höyhenillä ja kristalleilla.

Huhtikuun lopulla, jo laskettujen aikojen mentyä odotuksemme palkittiin pienellä suloisella mumminkullalla...

jolle olin jo virkannut lampaan tervetuliaiseksi, mukaan laittelin tietenkin vähän vaaleanpunaisia kukkia.


Ristiäisiä vietimme heinäkuussa. Kakkupohjan kanssa oli ongelmia, koska en ole aiemmin tehnyt sellaista kiertoilmauunissa. Lopulta kokosin kakun kahdesta pohjasta, vähän jäi ylikin..

Netistä löytämäni kakunkoristeen lisäksi asettelin kakun päälle ruusuja ja isotähtiputkea sekä hiirenvirnan oksia.

Juhlapöydän asetelma

Elokuussa juhlittiin sitten kuopuksen 25-vuotispäivää. Hän sai toivomuksensa mukaisesti mustikkaisen juustokakun, loppukesän kukkasilla koristettuna.

Käytin kakkuun ristiäisistä yli jääneet kakunpohjamurut. Hyvin toimi.

Syksyllä saimme suru-uutisia. Tein kaksi osanottokimppua ja hautajaisiin surulaitteen.

Jossain vaiheessa oveen ilmestyi syksyinen kranssikin...

Metsäretken jälkeen.

Ja sen jälkeen jouluinen...

Ja jouluiset koristeet...

 

 

Ja syömiset.

Aattoiltaa vietimme esikoisen perheen luona. Vein joulupöydän lisukkeeksi salaatin ja valkosuklaa-tähtianiskakun.

 Ennen vuoden vaihtumista ehdimme juhlia vielä isäni 80-vuotissyntymäpäivää. Silloin oli taas perinteinen täytekakku paikallaan, ja vielä vähän jouluiset kukkakoristeet.

"Entisten aikojen" mukaisesti muussasin kakun täytteeksi banaania. Toiseen väliin valmistin hedelmäisen moussen, mikä sopi kakun ulkonäköön. Päällystin kakun myöskin perinteisesti kermavaahdolla ja koristelin hedelmillä ja kultapalloilla.

Ukki sai lahjaksi miehekkään urheiluaiheisen kirjan!

Perjantain surusidontaa

Loppuviikosta kukkakaupassa yleensä keskitytään hautajaisiin. Tilauksia on välillä todella paljon ja joskus niitä tulee joka päivä lisää perjantaihin saakka, joten tarvittavien kukkien ja muitten sidontatarpeiden määrän sisäistämiseen ja hankintaan liittyy vähän haasteita...

Suurin osa surukimpuista ja -laitteista on perinteisen "samanlaisia"; ruusua ja neilikkaa, sekaan jotain muuta. Varmaan yli puolet on sinivalkoista, varsinkin meillä Suomessa. Aika tylsää? 

Ilahdun aina, kun joku haluaa jotain poikkeavaa, tai antaa vapaat kädet sidontaan, ohjeena vain esimerkiksi väri tai vainajan mieltymykset. Eniten tykkään tehdä sidontatöitä luonnonmateriaaleista, myöskin surusidonnassa. Olenkin saanut muutaman kerran tunkea niihin palan metsää...

 

Höysteenä koivun keväisiä oksia.

Ottaessani vastaan surulaitetilausta joudun välillä kohtaamaan asiakkaan surun ja ottamaan siihen osaa, muistaen myös omat suruni. Vaikka liikutun joskus liikaa, on jotenkin helpompi motivoitua tekemään laitetta sellaiselle asiakkaalle, jolle surun ilmaiseminen myös kukkien kautta tuntuu tärkeältä.

Tähän surulaitteeseen asiakas halusi yhden tulipunaisen ruusun kuvaamaan rakkauttaan edesmenneelle puolisolleen.

Työn mielekkyyttä lisää myös erilaiset kukkavalinnat ja kokeilut, mielenkiinto pysyy paremmin yllä.

Olisikohan tämä omituisin surulaitteeni: vainajan yhteys pöytätennikseen mailalaitteessa, neljä pingispalloa kuvaavat surevia sisaruksia. Sain erittäin ilahtuneen halauksen yhdeltä sisarista hänen hakiessaan laitetta.

"Vihreä" voi olla myös punainen.

Yksi omista suosikeistani.

Ja suosikkikrysanteemini...

Cymbidium-orkideoita on monen värisiä ja ne ovat kauneuteensa nähden erittäin edullisia. Niistä siis saa suhteellisen pienellä budjetilla näyttäviä kukkia surulaitteisiin. Asiakkaat harvoin osaavat itse niitä ehdottaa.

Ja sitten aivan ihana kalla! Valkoisen lisäksi "sopivan" synkeitä sävyjä ja puhdasta yksinkertaisuutta!

Tähän surulaitteeseen löysin sattumalta niin ihanan eucalyptuksen (kuvassa hiukan kellertävä "vihreä"), että olin onnellinen koko päivän sen takia... 

 Surulaite voi olla myös sydämenmuotoinen tai pyöreä seppele.

Tai vain perinteisen, hillityn kaunis!