Miehellä oli pari viikkoa lomaa heinä-elokuun vaihteessa (ja minulla osa siitä). Jotta loma eroaisi vähän arjesta, teimme ensimmäisellä viikolla kaksi pikku reissua, toinen Tallinnaan ja toisen Fiskarsiin kuuntelemaan Beethovenia.
Töitteni vuoksi päätimme lähteä illalla, yövyimme laivassa ja olimme aamulla klo 7 jo ulkona laivasta. Jälkikäteen ajatellen ei kovin hyvä ratkaisu, koska koko päivä meni vähän silmät ristissä.
Koska olimme suunnitelleet pelkästään käynnin Kadriorgin puistossa, suuntasimme siihen suuntaan ratikalla ja kävimme aamiaisella Vesivärava Kohvikissa, koska se on ainoa, joka on auki jo klo 7.30. Ei kovin ihmeellinen paikka, vaikka paikalliset tuntuivat sieltä kovasti hakevan leivonnaisia jo aikaisin aamulla. Söimme munakkaat, mikä tietenkin on hyvä, mikäli noudattaa ketogeenista ruokavaliota (kuten minä aina välillä, ainakin jos se menee näin helposti).
Aamiaisen jälkeen lähdimme käyskentelemään kohti puistoa. Tallinnassa on vähän joka puolella vanhoja puutaloja, joita on mielestäni mukava katsella. Ehkä olen jo kertonutkin, että isäni on kotoisin Lahdenpohjasta, Laatokan rannalta, mistä heidän perheensä lähti evakkoon ja päätyi Rovaniemelle. Mummin talo (isoisäni, joka piti sekatavarakauppaa talon toisessa päädyssä, ehti kuolla ennen syntymääni) oli iso ruskea kaksikerroksinen puurakennus, jossa oli vuokralaisia toisessa kerroksessa. Mekin asuimme siinä jonkin aikaa. Jotenkin aina Tallinnassa pyöriessä tulee mieleen se Mummin talo, liekö sitten rakennettu samaan tyyliin kuin nämä ruskeat talot täällä, mitä on vähän siellä sun täällä.
Ei siellä Rovaniemellä kyllä mitään koukeroita ollut taloissa, eikä tällaisia kivijalkojakaan...
Joka tapauksessa minusta on nautinto katsella menneen ajan rakennustaidetta. Kaikki uusi rakentaminen, ainakin Suomessa, on nykyään niin suoraviivaista ja steriiliä. Ei tarvita sepän- eikä puusepänkään taitoja. Ehkä tällaiseen asennoitumiseen ja ihanteisiin vaikuttaa myös oma käsityöläisyys, tai sitten se oma käsityöläisyys on kummunnut juuri tällaisista asoista, mitä on koko elämänsä ihaillut. 
Kadriorgin alueella on siis paljon näitä vanhoja puutaloja. Toiset ovat ihan hyvässä kunnossa, toiset ei niinkään...
Mutta niissä saattaa silti olla silmiä hivelevän kauniita yksityiskohtia.
Löysimme puiston! Olen käynyt täällä kerran aikaisemminkin, mutta turhan pienellä aikataululla. Silloin tulin ratikalla ihan viereen.
Nyt oli tarkoitus käydä myös japanilaisessa puutarhassa.
Kuten edelliskerrallakin, täällä oli hienot kesäkukkaistutukset.
Viimeksi kun olin täällä, tämä kanava oli vasta rakenteilla.
Kadriorgin puisto on valtava. Kannattaa varata tarpeeksi aikaa kun sinne menee. Me emme käyneet missään museoissa (väärä matkakumppani mukana siltä osin), mutta silti aikaa meni kävelemiseen.
Kadriorgin museo ja kirjasto, vartijan talo.
Viittoja ja opasteita on kovin harvassa. Emme tainneet nähdä kuin kaksi? Kiersimme koko puiston kadottaen kaikki ilmansuunnat, ennen kuin löysimme japanilaiseen puutarhaan.
Tässä kohtaa puutarhaa on aivan valtava määrä ruusuja molemmin puolin portaikkoa.
Hengähdyshetki.
Puistossa on paljon istutusalueita ja ne on hyvin hoidettu. Roskia ei näy missään.
Viron presidentinlinna.
Jonkun matkaa presidentin linnasta kuljettuamme tuli näkyviin toinen opastus. Olimme jo ehtineet hortoilla aika kauan. Mutta nytpä sitten löysimme japanilaisen puutarhan, tai pikemminkin puiston.
Puisto kiertää isoa lampea.
Täältä puuttuu kokonaan punalehtiset japaninvaahterat ja erikoiset havupuut, joita on totuttu näkemään japanilaisissa puutarhoissa. Puisto onkin vähän pohjoismaisen japanilainen?
Tällä reissulla oli mukava ottaa vähän rauhallisemmin.
En ollut suunnitellut etukäteen muuta kuin käynnin Kadriorgissa, joten loppupäivä menikin sitten extempore taas Telliskivessä.
Ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa
jossa ehkä tuli valittua väärin koska otimme krepid, jotka eivät oikein maistuneet kummallekaan. Ei ihastuttu muutenkaan tähän paikkaan.
Viimeiseksi kävimme Balti Jaama Turgissa tutustumassa antiikkikauppoihin ja etsimässä Muhu Pagarid'n leipää, johon edellisellä Tallinnan reissulla iski himo! Telliskiven myymälä oli näköjään suljettu.
Voi mikä kukkaloisto! Tälläkään kertaa emme tänne pistäytyneet, vaan hyppäsimme ratikkaan ja sitten satamaan.
