Jokakeväinen verikoeretki Tallinnaan oli taas ajankohtainen. Tällä kertaa se meni kesäkuun puolelle, yleensä olen käynyt aiemmin keväällä. Ja toisen kerran syksyllä. Viimeksi kirjoittelin Tallinnasta, mutta enemmän ehkä sairausasioista täällä...
Minulla näihin vierailuihin liittyy siis yleensä aina verikokeet, joten matka aikaisin aamulla ravinnotta laivalla on lähinnä tuskaa.Tällä kertaa aamiaisella kävimme sujuvasti laboratorion viereisellä alueella, Kochi Aidad - ravintolan buffetissa.
Aamiaisbuffa oli ihan ok... ketogeeniseen ruokavalioon sai valittua sopivat syötävät, tosin jotain vihreää olisin kaivannut paljon lisää. Ja aikataulu oli aika tiukka, aamiaistarjoilu loppui kun olimme syömässä, santsit jäi saamatta. Seuraavalla kerralla ehkä kuitenkin sitten sellainen rauhallinen paikka, jossa aamiaista tarjoillaan koko päivän.
Nyt olin kuitenkin tyytyväinen, koska sain jo toista kertaa mukaan miltei parhaan matkakumppanin, mieheni. Ja ensimmäistä kertaa myös yövyin Tallinnassa, joten kaikkea ei tarvinnut ahmia samalle päivälle.
Olen tosiaan vaihtelevasti työkykyinen, mikä asettaa rajoitteita myös matkantekoon ja lomasuunnitelmiin. Rakastan kuitenkin reissusuunnitelmien tekoa, nähtävyyksien ja paikkojen kartoittamista ja hyvien ruokapaikkojen etsimistä.
Vielä pitää löytää aina lisäaikaa siihen, että kulku kameran kanssa on välillä tosi hidasta. Kyllähän kaikki pitää saada tallennettua! Reissussa olen tyytyväinen valitsemaani hitaaseen ja saamattomaan mieheen, kotona en niinkään... Toinen hyvä pointti hänessä on se, että jos kuvaan tarvitaan ihminen, yleensä ei tarvitse ottaa kuin yksi kuva. Mies näyttää aina perushyvältä. Rakkautta!
Ainakin tänne mahtuu!
Aamiaisen jälkeen olimme vaivalloisesti löytäneet hotellimme. (Onkohan noissa Tallinnan kartoissa kaikki oikeilla paikoilla?)
Seuraavaksi suuntasimme vanhaan kaupunkiin.
Tarkoitus oli käydä ainakin Monet2Klimt -näyttelyssä. Tulimme kuitenkin vanhan kaupungin toiselta laidalta "sisään" ja poikkesimme samassa kaupassa kuin viime reissulla, intialaisia tavaroita ja vaatteita myyvässä Universal Universumissa, jossa mikään ei maksa juuri mitään. Miehelle löytyi taas hyvännäköinen ja sopivan kokoinen paita.
Intiankauppaa vastapäätä on levykauppa, ja sellaiseen on tietenkin poikettava myös, jos on miehen kanssa reissussa. Itse asiassa se olinkin minä, joka tällä kertaa osti pari vinyyliä.
Täällä on mukava kuljeskella kun löytyy tällaisiakin vanhoja rakennuksia. Suomessa ei juurikaan tule vastaan?
Ovibongarin ilonaiheita!
Matkan varrella tuli vastaan myös kiva kauppa, jossa oli käsintehtyjä käsinukkeja ja muuta hauskaa. Ihastuttiin miehen kanssa ikkunassa roikkuvaan hirveen ja olisin sellaisen halunnut ostaa pojantyttärille, mutta minun kukkarolle se maksoi liikaa. Hinnan ymmärrän kyllä, olenhan itsekin (entinen) käsityöläinen. Ja sen takia kukkarokin mikä on...
Tänne pitää joskus tulla syömään. Todella mielenkiintoisen näköinen intialainen ravintola Elevant. Nyt kävimme syömässä pienen lounaan näyttelyn lähellä sijaitsevassa Kohvik Augustissa. Ihan kiva, nuorekas paikka ja hyvänmakuiset brusetat saatiin siellä.
Lounaan jälkeen mentiin nurkan taakse, Monet2Klimt -näyttelyyn. Kyseessä on multimedianäyttely, jossa maalaukset heijastetaan seinille ympäri huonetta klassisen musiikin säestämänä. Enemmän voit lukea vaikka täältä.
Esitys menee non-stopina, voit siis hypätä huoneeseen milloin vain. Sen kesto on 45 minuuttia, ja ainakin meillä tuo aika kului kuin siivillä. Sisään astuessa liikutuin niin, että meinasi itku päästä.
Ehkä se johtui juuri soitettavasta musiikista ja kaikista väreistä ympärillä...
Huoneen takaosassa oli tuoleja rivissä ja siihen istahdimme aluksi. Menin sitten kuitenkin seisomaan keskelle huonetta ja teki mieli tanssia (vähän tanssinkin, suurimmaksi osaksi olimme kahdestaan miehen kanssa siellä) musiikin tahdissa. Vaikuttavinta oli seisoa juuri tuossa kohtaa, mihin kuvat tulivat lattiaan saakka. Ihana fiilis!
Vähän matkan päässä näyttelystä huomasin tosi kivan näköisen vaatekaupan. Siinä oli kuitenkin lappu luukulla, että 15 minuuttia kiinni. Mies sanoi sen olleen jo silloin kun menimme näyttelyyn. Tyydyin vain ottamaan sitten pari kuvaa ikkunan läpi. Ehkä tämä oli onni... Vaatteet ovat käsityötä ja taatusti minulle liian kalliita. Olisi kyllä ollut mukava katsoa lähempää. 
Lisää ovibongausta.
Kävimme vielä Mestarinpihassa, mutta kaupat olivat juuri menossa kiinni. Ehdimme keramiikkaa katsomaan ja pyörähtämään Chokolaterie de Pierressä...
Jossa sitten yllättäen näinkin NO PHOTO -kyltin... Olin jo ehtinyt ottaa monta kuvaa. Hmmm...
Tämä on Tallinnan vanhimpia osia. Sattumalta näiden vanhojen kivilaattojen kohdalla oli opas kertomassa englanniksi turisteille tämän paikan historiaa. Ikävä kyllä emme ehtineet kaikkea kuulla.
Reissussa pitää aina ajatella syömisiä. Päätimme tässä vaiheessa käydä hotellilla ja lähteä myöhemmin syömään. Olin katsastanut ruokapaikkoja aiemmin ja tarkoitus oli mennä takaisin vanhaan kaupunkiin johonkin hyvään ravintolaan. Mutta kun pääsimme hotellista ulos, olikin rankkasade... Päädyimme miltei hotellin takapihalla sijaitsevaan Scotland Yardiin. Ei ollut huono valinta sekään. Todella hyvä hinta/laatusuhde omassa ateriassa, kun valitsin ankanrintaa ja tryffelirisottoa. Mies söi varmaan taas jonkun burgerin, kun oli ajatellut ottaa "pikkuisen jotain".
Paikalla oli livemusiikkia, covereita... aluksi "melu" häiritsi, mutta kun musiikki oli kuitenkin omaa nuoruuden musiikkia, eli 70-luvun juttuja, sekä todella taitava rumpali, paikallinen bändi jne... niin tästä jopa alkoi nauttia. Naapuripöydän vanhempi pariskunta viihtyi tanssilattialla tosi pitkään. Itse en olisi jaksanut. Toista se oli ennen!
Tänne olisi hyvin voinut jäädä tanssimaan ja juomaan, jos on sellainen fiilis. Nyt kuitenkin suuntasimme takaisin hotelliin nukkumaan.
Ulos päästyämme ihmettelin talon takaa näkyvää valoa. No, siellähän oli aurinko laskemassa sateen mentyä ohi ja pilvien väistyessä...
Meillä on vielä huomenna muutama tunti aikaa viettää täällä!
