Sivut

torstai 19. marraskuuta 2015

Kaikenmaailman keskeneräisiä juttuja

Onko olemassa ihmisiä, jotka saavat aina kaiken valmiiksi? Luulisi paljon käsillään tekevillä ihmisillä olevan muutama projekti meneillään yhtä aikaa, niin ainakin minulla. Osa taitaa jäädäkin keskeneräiseksi...

Minulla pisimpään kesken ollut projekti on villatakki sieni-värjätyistä langoista. Kaiken kaikkiaan sienikeräilyineen ja värjäyskurssille osallistumisineen, sopivan mallin löytymisineen... tässä on tainnut vierähtää kaksikymmentä vuotta. Kyllä hävettää! Tekeleestä puuttuu enää vain toisesta hihasta lyhyt pätkä. Mutta kun jumi sen suhteen on päällä, niin se ei vaan valmistu. Poiskaan sitä ei voi heittää, kun jonakin päivänä se oikea vaihde voi kuitenkin tulla päälle!




Todiste kuluneesta ajasta: valokuva esikoisesta päällään myöskin sienivärjätyistä langoista tehty villatakki. Poika on nyt 33.




Toinen ikuisuusprojekti taitaa olla isoäidinneliöistä virkattu peitto. Teen neliöitä aina välillä, kun kaipaan televisiota katsoessani tekemistä. Peittoja (tai jotain muuta) on tulossa kaksi värisävyä, sini-vihreä ja vaaleanpuna-lilasävyinen.






Kun lopetin käsityöläisyritykseni Helmaverstaan 10 vuotta sitten, loppui ompelu kuin seinään. En ole sen jälkeen pystynyt ompelemaan juuri mitään. Jopa housujen lyhennys vaatii hirvittävästi energiaa... Elokuussa sain kuitenkin ommeltua Helmaverstaan jäämistökankaista itselleni uudenlaisen "helmaverstasmekon".











Helmaverstaan jäämistöstä löytyi myös tällaiset tilkkutyöt, tarkoituksena oli kai aikoinaan tehdä tyynynpäälliset...










Innostuin ostamaan pari virkkauskirjaa taannoin. Yksi niistä on 




ja ympyröistä inspiroituneena kaivoin esiin puuvillalangat, jotka olin tiputtanut värisaaveihin värjätessäni kankaita helmaverstas-mekkoihin. Niistä on nyt virkattu joitakin pylpyröitä, mutta työ odottaa, kunnes olen saanut muut kiireellisemmät virkkuut, neulomiset ja ompelut valmiiksi...





Koska olen aikamoinen vilukissa emmekä halua pitää asuntoa kamalan lämpimänä, tarvitsen paljon villavaatteita. Siksipä aloin nyt neuloa uutta villatakkia itselleni. Kirjoja adlibriksessa (http://www.adlibris.com/  )selaillessani  huomasin yllätyksekseni, että siellä myydään myös lankoja. Ystävälläni on Järvenpäässä Neulekahvila Lentävä Lapanen (http://lentavalapanen.fi/), mutta koska en sinne koskaan ehdi (syynä jälleen kerran kukkakaupan aukioloajat), tilasin adlibriksesta ihanan pehmeää alpakkalankaa.




Viimeksi Tallinnassa käydessäni ostin nappeja, joiden väritys sopii täydellisesti neuleeseen. Vahinko vain, että napit ovat siihen liian suuria, eikä niitä ole tarpeeksi. Täytyy siis käydä ensi viikon Tallinnaretkellä katsastamassa sopivat napit Karnaluksissa (http://shop.kl24.ee/245/&lng=12/).

Langat tilattuani huomasin, että Lentävällä Lapasellakin on nykyään nettiputiikki...

Voi olla, että villatakkikin jää kesken, kun ilmat kylmenee ja tulee tarve saada uusi, käsinneulottu kauluri! 

Sain sellaiseen "ohjeet" keramiikkaopelta:
https://www.youtube.com/watch?v=LVnTda7F2V4



Moebiushuivi, joka neulotaan yhdellä kertaa "kahteen suuntaan".

perjantai 13. marraskuuta 2015

Perjantain surusidontaa


Loppuviikosta kukkakaupassa yleensä keskitytään hautajaisiin. Tilauksia on välillä todella paljon ja joskus niitä tulee joka päivä lisää perjantaihin saakka, joten tarvittavien kukkien ja muitten sidontatarpeiden määrän sisäistämiseen ja hankintaan liittyy vähän haasteita...


Suurin osa surukimpuista ja -laitteista on perinteisen "samanlaisia"; ruusua ja neilikkaa, sekaan jotain muuta. Varmaan yli puolet on sinivalkoista, varsinkin meillä Suomessa. Aika tylsää? 
Ilahdun aina, kun joku haluaa jotain poikkeavaa, tai antaa vapaat kädet sidontaan, ohjeena vain esimerkiksi väri tai vainajan mieltymykset. Eniten tykkään tehdä sidontatöitä luonnonmateriaaleista, myöskin surusidonnassa. Olenkin saanut muutaman kerran tunkea niihin palan metsää...





 





Höysteenä koivun keväisiä oksia.

Ottaessani vastaan surulaitetilausta joudun välillä kohtaamaan asiakkaan surun ja ottamaan siihen osaa, muistaen myös omat suruni. Vaikka liikutun joskus liikaa, on jotenkin helpompi motivoitua tekemään laitetta sellaiselle asiakkaalle, jolle surun ilmaiseminen myös kukkien kautta tuntuu tärkeältä.


Tähän surulaitteeseen asiakas halusi yhden tulipunaisen ruusun kuvaamaan rakkauttaan edesmenneelle puolisolleen.


Työn mielekkyyttä lisää myös erilaiset kukkavalinnat ja kokeilut, mielenkiinto pysyy paremmin yllä.


Olisikohan tämä omituisin surulaitteeni: vainajan yhteys pöytätennikseen mailalaitteessa, neljä pingispalloa kuvaavat surevia sisaruksia. Sain erittäin ilahtuneen halauksen yhdeltä sisarista hänen hakiessaan laitetta.

"Vihreä" voi olla myös punainen.

Yksi omista suosikeistani.

Ja suosikkikrysanteemini...


Cymbidium-orkideoita on monen värisiä ja ne ovat kauneuteensa nähden erittäin edullisia. Niistä siis saa suhteellisen pienellä budjetilla näyttäviä kukkia surulaitteisiin. Asiakkaat harvoin osaavat itse niitä ehdottaa.







Ja sitten aivan ihana kalla! Valkoisen lisäksi "sopivan" synkeitä sävyjä ja puhdasta yksinkertaisuutta!






Tähän surulaitteeseen löysin sattumalta niin ihanan eucalyptuksen (kuvassa hiukan kellertävä "vihreä"), että olin onnellinen koko päivän sen takia... 

 Surulaite voi olla myös sydämenmuotoinen tai pyöreä seppele.










Tai vain perinteisen, hillityn kaunis!








torstai 12. marraskuuta 2015

Kirpputorilöytöjä ja muistoja mummolasta

Tapaamme joskus viikonloppuisin käydä kirpputoreilla. Uskomatonta, miten moni toivottu ja tarvittu hyödyke ajan mittaan löytyy kirpputorilta. Mutta aikaa se voi viedä...

Ehdottomasti eniten aikaa vie Lanttilan kirpputori Vantaalla ( http://www.lanttila.fi/vantaa/).
Siellä on todella paljon tavaraa, mutta myös asiakkaita. Puoli tuntia ennen sulkemisaikaa on syytä olla jonossa, siihen kyllä jo kuulutuksin kehoitetaankin... Viimeksi löysin sieltä piharönttötoppatakin, kunnon untuvatakin (olen etsinyt vuosia sellaista), huivin josta taitaa tulla hameenhelma...

Erilaisilta kirpputoreilta on etsitty ja löytynyt mm pippurimylly ja vanhanaikainen juusto/yms/raastin, puhumattakaan kaikista tavaroista, joita ei ole etsitty: maitotonkan kansi, ostoskori, matkalaukkuja, lehtiä, kenkiä, laukkuja... 



Maitotonkan kansi ja takapihaltamme löytynyt rikkinäinen pata tms. Edellisellä asukkaalla on ollut joissain asioissa samanlainen maku.
Etummainen pippurimylly löytyi kirpputorilta.





Mieleen on jäänyt erityinen käynti Hyvinkään Tingi ja tongi-kirpputorilla, kun en ollut etsimässä mitään. Vastaan tuli Arabian kippo, jonka lasituksen väritys ja kuviot saivat värähdyksiä aikaan... (Tässä täytyy huomioida, että en koskaan ole ollut mikään "arabiatyyppi". Olen tyytynyt halpoihin, hyvännäköisiin arkiastioihin ja käsintehtyyn keramiikkaan), joten yht'äkkinen rakastuminen arabiaan tuntui oudolta. Pakko se astia oli ostaa, vaikka oli hintaa. Sitten tuli vastaan toinen, pienenpieni kippo, joka jotenkin oudosti toi mieleen rakkaan pikku-mummun. Voi noita kaihoisia hetkiä! Ostoskoriin! Sepä jo olikin aika täynnä arvokkaita esineitä, vaikka mitään ei oltu hakemassa. Jouduin jättämään hyllylle kertakaikkisen hienot ja harvinaiset, antiikkiset, peltiset yrttipurkit...




Kun tulin pikkukipon kanssa kotiin, tajusin että olin aivan äskettäin sanonut tarvitsevani vessaan pienen astian korviksilleni. Nythän se oli löytynyt. Hain sille kaveriksi isän luota pikkumummun jäämistöstä keraamisen kissafiguurin, jota aina lapsena ihastelin. 




Mukaan lähti myös toinen pikku-mummun koriste-esine, näköjään vähän kovia kokenut orava.




Hyvinkäällä on toinenkin kirppis, jonne ehdin töistä päästyäni. (http://www.saastokarit.fi/5)Löytöjä olen tehnyt sielläkin, vaikka paikka ei niin miellyttävä kaikin puolin olekaan...


Tämä mekko on ollut toistaiseksi koristeena, mutta voisi joskus päästä päällenikin. Jotenkin siitä tulee lapinpuku mieleen, vaikka varmaan onkin ollut jonkun etelän tuliainen.


Kannattava kohde Hyvinkäällä on ehdottomasti Saviahon osto- ja myyntiliike. Täytyy vaan olla tarkkana hinnoista, joita ei ole! Eli hinta riippuu siitä, keneltä kysyt. Itse kysyin ensin lasipullon hinnan rouvalta ja maksaessani sitä kassalla oli pojan hinnastossa siitä tippunut kaksi euroa. Ei pidä esittää liian kiinnostunutta. Täälläkin on sellaiset aukioloajat, että työ estää useat käynnit.

Jos en olisi vääriin aikoihin töissä, kävisin toki myös Kirjokaaressa. Ainakin Hyvinkään myymälässä on järjettömän hyvä ja looginen järjestys tavaroilla. Siisti kuin mikä!

Entisaikoina suosikkipaikkani oli Joken Osto- ja Myynti Järvenpäässä. Hankin sieltä paljon myymäläsisustusta, rekvisiittaa ja huonekaluja sekä kukkakauppaani että kotiin. https://www.facebook.com/Jokenostojamyynti/  

Joken vieressä sijaitsee kirpputori Euroset,http://www.euroset.fi/. Varmaan Järvenpään suosituin? Itse en taaskaan työajoistani johtuen usein sinne ehdi.

Käymme myös Hyrylän Femmatorilla (jossa emme ole keksineet loogista kiertämisjärjestystä millään) ja Järvenpään Helmessä.
Tällä hetkellä on hakusessa iso metallinen tarjotin.







Varaan itsekin kirpputoripaikan välillä. Entisistä kaupoistani ja harrastuksistani on jäänyt tavaroita ja materiaaleja, joita en enää tarvitse. Kirpparilla saa aina osan pois ja vähän rahaakin. Seuraava pöytä on varattu Tingi&tongi-kirppikselle pariksi viikoksi tämän kuun vaihteessa.