Sivut

torstai 31. joulukuuta 2015

Joulua odotellessa, osa 2


Välillä pitää syödä. Sekä aikuisten että lasten. Tässä tapauksessa myös koirien ja kissojen. Mieheni isä metsästää, mikä on aikamoinen onni tässä taloudessa. Meillä on siis kunnon luomulihaa aina välillä pöydässä, mikä tuntuu todella hyvältä ajatellen sitä, miten paljon kaikkea epämääräistä sisältävää, liiaksi käsiteltyä ja kyseenalaisten lisäaineitten kyllästämää ruokaa joudumme kaupasta ostettuna nauttimaan. Luukeitto on trendiruokaa, joka sisältää paljon kivennäisaineita ja vitamiineja. Saimme juuri kassillisen peuranluita (metsästäjäpapan jätteitä), joista olen keittänyt kasvisten, yrttien ja mausteitten kanssa paitsi luulientä, myös viikon tarpeiksi lihakeittoa. Osa luista lihoineen menee Pippuri-koiran suuhun. Namnam!!!





Pippurilla on vanhana koiraneitinä ongelmia valeraskauksien kanssa. Nyt jo toistamiseen tulee tisseistä maitoa ja niitä pitää nuolla koko ajan. Mahanahka on aivan kirjava ja verestää paikoin. Myös korvat oireilevat. Puoli vuotta sitten käytimme Pippurin eläinlääkärikeskuksessa, jossa saimme ylenkatseita ja mahtavan laskun, kun Pippurin korvat nukutuksessa puhdistettiin ja koiraa lääkittiin antibiooteilla ja korvatipoilla jne... Kyseessä oli hiivatulehdus. Kun nyt sama ongelma tuntuu toistuvan, eikä huvita mennä eläinlääkäriin arvosteltavaksi ja pulittaa taas monia satasia sinne, perehdyin netissä asiaan paremmin. Nyt toimitaan siis koirankin kanssa enemmän luonnollisin konstein, kuten olen itsenikin kanssa pyrkinyt tekemään.

Pippuri saa kotona valmistettua raakaruokaa, jossa ei ole viljaa eikä paljon hiilihydraattejakaan. Koirien ja kissojen ruokavalio kun ei luonnostaan sisällä viljoja, vaan enimmäkseen raakaa lihaa, kalaa jne.

 Blenderiin on ladattu 3 luomukananmunaa kuorineen, puolukoita, luomulehtikaalta, valkosipulinkynsi, luomuporkkanaa, luomuhapankaalta, kesäkurpitsaa, pellavansiemeniä ja vettä.





 Sekaan Lidlistä ostettua sikanautajauhelihaa...
Pussit valmiina pakkaseen. Tämä sekoitus maistui myös Toivo-kissalle.

Palstalta tuli tänä vuonna paljon lehtikaalta, joka näyttäisi olevan tosi helppo kasvattaa, satoisa ja hyödyllinen. Se sopii ihmisten smoothieen ja koirien ruokaan. Miksei kissojenkin, jos suostuvat syömään!

Raakaruuan lisäksi Pippuri saa Golden Eagle-merkkistä, ilman lisäaineita valmistettua nappulaa, jossa ei ole viljaa ja joka sopii allergiselle koiralle. Lisäksi maitohappobakteereja ja muita lisäravinteita. Suolisto on hoidettava kuntoon. Niin pitäisi monen ihmisenkin tehdä...


Oma vihersmoothie

Kahdelle sopiva annos

avokado
puoli desiä mansikoita
puoli desiä hapankaalta
puoli desiä lehtikaalta tai salaattia
tuoretta pinaattia tai vähän pakastettua
desi turkkilaista jogurttia
pari teelusikkaa hamppurouhetta
teelusikka spirulinajauhetta
puoli desiä alfa-alfanituja
vähän vettä, lisää vettä kun on blendattu enimmät ensin

Välttelen hedelmiä tarkoituksella, koska vaarana on diabetes. Joskus voi laittaa smoothieen hedelmää makeutta antamaan, mutta en itse sitä edes kaipaa.


torstai 17. joulukuuta 2015

Joulua odotellessa






Yleensä olen joulun alla ollut tosi kiireinen monien vuosien käsityöläis- ja kukkakauppahommien takia. Tänä vuonna on toisin, koska olen sairauslomalla. Vaikka en paljon jaksakaan, niin olen kuitenkin ehtinyt jotain tehdä jo nyt ennen joulua. Tavallisesti on ollut niin, että koristelen kodin vasta joulupäivänä, ja useat ideat ja suunnitelmat jäävät toteuttamatta. Ehdin nauttia sitten hiukan jouluasuisesta kodista loppiaiseen...
Mutta nyt siis olen tehnyt jo jotain. Metsäretkillä pystyi aika pitkään keräämään materiaalia, koska ei ole ollut lunta eikä pakkasta. Terassille on kerääntynyt risuja, sammalta, käpyjä, karahkoita ja sammaleisia puunpalasia. Ludisiat odottavat istuttamista vielä jonkin aikaa. 

Halusin ulko-oveen sammaleisen sydämen ja valot siihen. Tein ensin kanaverkosta kehikon, mihin kieputin rautalangalla sammaleet kiinni. 

Sitten kiinnitin nitojalla taustaksi jätesäkistä palasen.
 Lopuksi kieputin valoketjut paikoilleen ja kiinnitin rautalangalla niitä sieltä täältä kanaverkon reunaan.





Askartelin myös risusydämiä laitettavaksi istutuksiin tai kimppuihin.



Sain vielä laitettua karahkoja roikkumaan keittiön katossa olevaan heinäseipääseen. Ripustus ei kauneudella ylpeile kyllä...



Koristeiden ripustaminen odottaa myös toiseen päivään.





Tänään yllättäen tuli ensilumikin maahan. 




Onhan se kaunista, valkoisuus. Tällaisen määrän minäkin hyväksyn. Ikävä kyllä tämä taitaa sulaa saman tien pois...

tiistai 1. joulukuuta 2015

Uunista tullutta

Kesällä päätin, että menen taas pitkän tauon jälkeen syksyllä keramiikkaa tekemään johonkin opistoon. Aikoinaan kävin Järvenpäässä ja Tuusulassa asuessani Järvenpään työväenopistossa keramiikka-kurssia jotain 10 vuotta... 

Sittemmin minulla oli Haarajoella vanhassa navetassa yhteinen työhuone ja uuni muutaman muun käsityöläisen ja taiteilijan kanssa. Näkemästäni joulumyyjäismainoksesta päätellen navetassa puuhaa edelleen ainakin yksi keramiikantekijä.


Lopetettuani käsityöläiskauppani vuonna 2004 myin pois kaikki kankaanpaino- ja värjäystarvikkeet. Siinä samalla meni savet ja keramiikkalasitteet. Viiteen vuoteen en koskenut saveen (niinkuin en paljon kankaisiinkaan). Vuonna 2009 lopetin kukkakauppani Kodintunnun ja muutin Ouluun. Siellä olikin sitten taas aikaa harrastuksille, sillä töitä ei pahemmin löytynyt, varsinkaan kukkakaupoista. Oulun kansalaisopistosta löysin paitsi uudestaan saven, myös ystävän keramiikkaopettajasta. Osallistuin Oulussa myös raku-kurssille.

Neljän vuoden tauon jälkeen päätin siis taas pistää nyrkit saveen... Ikäväkseni huomasin Jokelan opiston kurssin olevan tupaten täynnä. Sinne oli turhaa ilmoittautua edes varalle. Pääsin sitten varapaikalta Hyvinkään opistoon sekä keramiikkakurssille maanantaisin, että rakukurssille.


Raku-keramiikka on perinteinen japanilainen tapa tehdä keramiikkaesineitä. Poltettaessa esineet kuumennetaan nopeasti korkeaan lämpötilaan, minkä jälkeen tulikuumat esineet nostetaan esim. sahanpuruun savustumaan ja pelkistymään ja jäähdytetään sitten nopeasti kylmässä vedessä tai lumessa. Tämä saa aikaiseksi rakulle tyypillisen pinnan, jossa lasitus on täynnä pieniä halkeamia, ns krakleeta. Jokainen rakuastia on ainutkertainen tuote, koska lämpötilanvaihtelut eivät toistu samanlaisina. Rakuesineissä käytettävät lasitteet sisältävät metallioksideja, joten polton ja pelkistyksen jälkeen niihin voi tulla kaunis kiiltävä pinta.



Tämän vuoden rakutöitä. Tipulle pitäisi tehdä häkki vielä...
Lasitimme rakuesineet pimeässä, kosteassa ja kylmässä ulkona, joten osan lasituksen epäonnistumisista laitan huonon keskittymisen ja näkyvyyden piikkiin...
Tässä vadissa epäonnistui vihreä väri täysin. Rakulasitteista kun ei tosiaan etukäteen voi olla varma. 


Kauniit krakleet!



En ole halunnut kaktuksia kotiini, koska ne tuovat huonoa feng shuita... Mutta puoliso tykkää, joten toin töistä vähiten piikikkäät tai kilteimmän näköiset kaktukset ja tein niille astian. Siitä tuli melkein sellainen kuin halusin. Täydellistähän ei koskaan saa...




Nappeja tarvii aina!





Ensimmäisiä rakutöitä



Jostain syystä jokaiseen raku-uuniin ilmestyy munia. Tänä vuonna en niitä tehnyt, mutta keramiikkakurssin alkajaisiksi opettaja antoi ensimmäiseksi tehtäväksi munan. Siitä tuli kautta aikojen surkein munani, joten siitä ei ole kuvaa!



Nämä munat ovat aikojen saatossa meille ilmaantuneet, suurin osa raku- tai savustusuunista. Alla olevassa kuvassa yksi munista on kylläkin kivi...






Vanhoja munia pitsikulhossa

Yksi vanhimmista vadeistani, joka on koko ajan käytössä. Jos siinä ei ole munia tai kukka-asetelmaa, niin sitten siinä on kaukosäätimet ja muu roina, mitä olohuoneen pöydälle kertyy.












Dreijatessa vinkkuraksi mennyt purkki kelpaa hienon lasitteen vuoksi kynäpurkiksi.






Oulussa tehtyjä rakujuttuja. 
Tästä ruukusta tipahti kaikki ohuet koristeet, (eli kukkien terälehdet, joiden oli tarkoitus savustua mustaksi) uunissa pois. Esineitä ei pysty välttämättä käsittelemään hellin ottein... Lasitteissa yllättäen aivan samat värit kuin Elloksen valaisimessa.



Tästäkin kiposta on palanen tippunut vuosien varrella pois...


Punainen väri, jota olen vierastanut suurimman osan elämääni. Nyt se sopii asuntoon.

Lisää tämän vuoden aikaansaannoksia 


Pimpuloita kukkaistutuksiin, vaikkapa.



 Suuremmat työt odottavat vielä uuniin pääsyä. Tulossa on mm ruukkuja kukille. Vanhat ruukut alkavat olla jo vähän säröillä.

torstai 19. marraskuuta 2015

Kaikenmaailman keskeneräisiä juttuja

Onko olemassa ihmisiä, jotka saavat aina kaiken valmiiksi? Luulisi paljon käsillään tekevillä ihmisillä olevan muutama projekti meneillään yhtä aikaa, niin ainakin minulla. Osa taitaa jäädäkin keskeneräiseksi...

Minulla pisimpään kesken ollut projekti on villatakki sieni-värjätyistä langoista. Kaiken kaikkiaan sienikeräilyineen ja värjäyskurssille osallistumisineen, sopivan mallin löytymisineen... tässä on tainnut vierähtää kaksikymmentä vuotta. Kyllä hävettää! Tekeleestä puuttuu enää vain toisesta hihasta lyhyt pätkä. Mutta kun jumi sen suhteen on päällä, niin se ei vaan valmistu. Poiskaan sitä ei voi heittää, kun jonakin päivänä se oikea vaihde voi kuitenkin tulla päälle!




Todiste kuluneesta ajasta: valokuva esikoisesta päällään myöskin sienivärjätyistä langoista tehty villatakki. Poika on nyt 33.




Toinen ikuisuusprojekti taitaa olla isoäidinneliöistä virkattu peitto. Teen neliöitä aina välillä, kun kaipaan televisiota katsoessani tekemistä. Peittoja (tai jotain muuta) on tulossa kaksi värisävyä, sini-vihreä ja vaaleanpuna-lilasävyinen.






Kun lopetin käsityöläisyritykseni Helmaverstaan 10 vuotta sitten, loppui ompelu kuin seinään. En ole sen jälkeen pystynyt ompelemaan juuri mitään. Jopa housujen lyhennys vaatii hirvittävästi energiaa... Elokuussa sain kuitenkin ommeltua Helmaverstaan jäämistökankaista itselleni uudenlaisen "helmaverstasmekon".











Helmaverstaan jäämistöstä löytyi myös tällaiset tilkkutyöt, tarkoituksena oli kai aikoinaan tehdä tyynynpäälliset...










Innostuin ostamaan pari virkkauskirjaa taannoin. Yksi niistä on 




ja ympyröistä inspiroituneena kaivoin esiin puuvillalangat, jotka olin tiputtanut värisaaveihin värjätessäni kankaita helmaverstas-mekkoihin. Niistä on nyt virkattu joitakin pylpyröitä, mutta työ odottaa, kunnes olen saanut muut kiireellisemmät virkkuut, neulomiset ja ompelut valmiiksi...





Koska olen aikamoinen vilukissa emmekä halua pitää asuntoa kamalan lämpimänä, tarvitsen paljon villavaatteita. Siksipä aloin nyt neuloa uutta villatakkia itselleni. Kirjoja adlibriksessa (http://www.adlibris.com/  )selaillessani  huomasin yllätyksekseni, että siellä myydään myös lankoja. Ystävälläni on Järvenpäässä Neulekahvila Lentävä Lapanen (http://lentavalapanen.fi/), mutta koska en sinne koskaan ehdi (syynä jälleen kerran kukkakaupan aukioloajat), tilasin adlibriksesta ihanan pehmeää alpakkalankaa.




Viimeksi Tallinnassa käydessäni ostin nappeja, joiden väritys sopii täydellisesti neuleeseen. Vahinko vain, että napit ovat siihen liian suuria, eikä niitä ole tarpeeksi. Täytyy siis käydä ensi viikon Tallinnaretkellä katsastamassa sopivat napit Karnaluksissa (http://shop.kl24.ee/245/&lng=12/).

Langat tilattuani huomasin, että Lentävällä Lapasellakin on nykyään nettiputiikki...

Voi olla, että villatakkikin jää kesken, kun ilmat kylmenee ja tulee tarve saada uusi, käsinneulottu kauluri! 

Sain sellaiseen "ohjeet" keramiikkaopelta:
https://www.youtube.com/watch?v=LVnTda7F2V4



Moebiushuivi, joka neulotaan yhdellä kertaa "kahteen suuntaan".