Lähdimme Tangallesta tuk-tukilla Mataraan, josta sitten pääsisi junalla seuraavaan kohteeseemme, Gallen kaupunkiin etelärannikolla. Matarassa vaan ei millään onnistuttu ostamaan junaan lippuja. Sri Lankassa pitää olla noin tuntia ennen junan lähtöä saadakseen liput. Niitä ei voi ostaa ennakkoon, tällainen käsitys meille ainakin on jäänyt. Mysteeriksi jäi tämä takaisku; meille ei selvinnyt, miksi emme niitä lippuja junaan saaneet. Tangallesta Mataraan on noin 37 km ja matkaan meni tunnin verran. Nyt jouduimme ottamaan toisen tuk-tukin Matarasta Galleen, tämä oli vähän pitempi matka kuin edellinen. Ensimmäinen kyyti maksoi 3000 Lkr (15 €) ja toinen 4000 Lkr (20 €) Ei siis kovin hintavaa tämä liikkuminen...
Sekä tie että rautatie ovat ihan rannikolla, joten kuljitpa autolla tai junalla, voit samalla ihailla maisemia. Ehkä paremmin tuk-tukin kyydissä kuitenkin. Eikä siinä tule kuuma, kun on avonainen kulkupeli. Myös turisti-info on paremmin saatavilla, kun voi kysellä kuskilta kaikenlaista.
Tangallesta ostettu batiikkihame sopi aika hyvin tuk-tukin verhoiluun?
Pysähdyimme jossain Tangallen ja Mataran välissä. Meillä oli sama kuski, jonka kanssa kävimme edellisenä päivänä kalliotemppelissä. Siitä voit lukea täältä.
Matarassa vaihtui kuljettaja, koska edellinen ehti lähteä ennen lippuepisodia. Tämä oli hiljaisempi ukkeli.
Päästiin taas kunnon liikenteeseen Gallen kaupunkiin tultaessa. Tällöin alkoi myös järisyttävä vesisade juuri kun kuskin kanssa etsimme vaihteeksi majapaikkaamme. Halusimme päästää kuljettajan menemään ja jäimme jossain pienten teitten risteyksessä pois kyydistä. Juoksimme lähimmän talon autokatokseen suojaan ja ystävällinen herra pyysi meidät sisälle odottelemaan sateen loppumista. Saimme selville, että majapaikka oli vähän matkan päässä ja sateen tauottua se löytyikin helposti.
Mehän olimme matkalla kevyellä budjetilla, joten majapaikat eivät kovin kummoisia olleet. Meille riittää kohtalainen yöpymispaikka, koska suurimmaksi osaksi kuitenkin ollaan ulkona ja jossain menossa. Tässä kohtaa huomasin kuitenkin, että olisi niistä majapaikoistakin voinut vähän kuvia ottaa... Ja että olisi voinut varata yöpymiset sellaisista paikoista, joissa on uima-allas. Tämä puute etenkin rasitti minua, miestä ei yhtään. Hän kävi matkan aikana kerran meressä ja kaksi kertaa altaassa. Vaikka meri olisi vieressä, se ei tarkoita, että sinne pääsee uimaan. Itsekään en päässyt mereen muuta kuin Tangallen yleisellä uimarannalla.
Kuvat majoituksesta ovat todella surkeita, pahoittelut siitä.
Meistä oli mukavampi nukkua tällaisen tuulettimen kanssa, kuin ilmastoinnin.
Joka paikassa ei ollut hyttysverkkoja, mutta ei ollut kyllä hyttysiäkään.
Tässä majapaikassa oli myös "keittiö", eli sinne tuli vesi. Muuten sitä ei kyllä paljon käytetty. Jääkaappia ei ollut.
Juttelimme Anne-nimisen isännän kanssa, joka kertoi että täällä asuu koko talven venäläinen nainen tyttärensä kanssa. Tytär käy paikallista koulua ja äiti surffaa.
Tässä paikassa oli myös uima-allas, mitä ehdin vajaan vuorokauden oleskelun aikana käyttää ainakin kolme kertaa.
Meidän huoneet oli toisessa kerroksessa erillisessä rakennuksessa. Huomasin Booking.comista, että tänne on rakennettu vielä uusi majoitustila altaan viereen sen jälkeen, kun täällä olimme.
Saimme ilmaisen kyydin illalla Gallen vanhaan kaupunkiin, kun perheen poika oli viemässä ystäväänsä lentokentälle.
Galle on Sri Lankan eteläisen provinssin hallinnollinen pääkaupunki.
Gallen linnoitus on maailmanperintökohde, ja se on suurin Aasiassa jäjellä oleva eurooppalaisten miehittäjien rakentama linnoitus.
Portugalilaiset saapuivat tänne 1500-luvulla, jolloin Galle oli maan tärkein satama.
1800-luku oli Hollannin siirtomaakauden aikaa.
Gallen linnoitetussa kaupungissa näkyy edelleen portugalilaisten rakennusarkkitehtuuria ja se on aivan erilainen tyyliltään kuin muut kaupungit täällä.
Vanhassa kaupungissa on todella tyylikkäitä kauppoja ja ravintoloita. Voisi miltei kuvitella olevansa missä tahansa Euroopan vanhassa kaupungissa.
Tämä näkyy myös hinnoissa ja turistimäärässä.
Tulimme tänne illansuussa. Vastaan tuli kodittomien koirien avustusjärjestön kauppa, joka oli kahdessa kerroksessa ja siellä myytiin kaikenlaista tavaraa vaatteista leluihin. Ostin kolme T-paitaa,
tuliaisiksi omille poikasilleni, ja olisin varmaan ryhtynyt adoptointihommiin saman tien, mutta emme mieheni kanssa jaa samanlaista rakkautta koiriin...
Tällaisessa vanhassa kaupungissa on kyllä mukava ihan vain käveleskellä ja ihailla arkkitehtuuria ja taitavien käsien jälkeä.
Etsiskelimme ruokapaikkaa ja satuimme sitten kolmikerroksiseen sisustuskauppa/ravintolayhdistelmään. Alkuhämmennyksen jälkeen päätimme jäädä sinne syömään. Meidät ohjattiin ylimmäiseen kerrokseen, jossa ei ollut ketään muita.
Olimme siis kattojen tasalla, ja sieltä olikin mukava katsella ympäröivää kaupunkia ja laskevaa aurinkoa.
Taisin olla aika väsy, kun en muista mitä täällä syötiin. Mies muistelee, että saatiin jotkut leivät, koska sähkökatkon takia keittiöllä oli ongelmia ruuanvalmistuksessa.
Tutkailin tietenkin myös sisustusesineitä ja ostin liikkeestä tyynynpäällisen. Niitähän ei koskaan ole liikaa?
Ulos tultaessa oli jo aivan pimeää, niinpä otimme tuk-tukin (josta maksoimme majoitusrouvan mielestä aivan liian paljon)ja ajoimme majapaikkaan lepäämään.
Väsähtänyt punanahka. Yksi harvinaisista kuvista, joissa itse bloggaaja...
Seuraavana päivänä tulimme takaisin vanhaan kaupunkiin, koska lähtisimme samana päivänä jatkamaan matkaa, eikä tänne oltu suunniteltu muuta kohdetta. Majoitusrouva lähti samalla tuk-tukilla meidän kanssa aamulla töihin ja sopi kuskin kanssa hinnan, ettei meiltä tällä kertaa veloitettaisi liikaa. Kyllä näin on ihana majoittua, tutustua ihmisiin ja samalla saa enemmän tietoa paikasta ja maan tavoista. Maksan myös ennemmin perheelle kuin hotelliketjulle majoituksesta.
Täällä riitti jos minkälaista kuvattavaa.
Vanha pyörä ja temppelipuun kukat.
Kävimme tosi kivassa paikassa kookosjäätelöllä.
(Ja vessassa. Sitä pitää harrastaa aina kun mahdollista.)
Linnoituksen seinämää merelle päin.
Ovibongausta, tietenkin.
Kissoja täällä näkyi huomattavasti paljon vähemmän kuin koiria.
Ja sitten löytyi aivan ihana kohde! The Galle Fort Artgallery.
Tykkäsin täällä aivan kaikesta ja olisin halunnut ostaa vaikka mitä. Kävi sitten niin, että en ostanut mitään, koska en osannut päättää tai juttu oli liian suuri kuljetettavaksi tai liian kallis... Jälkikäteen harmittaa kun lähdettiin täältä tyhjin käsin.
Galleria toimi sekä museona että näyttelytilana ja kauppana. Jonkun (paikallisen?) taiteilijan tauluja oli paljon, tykkäsin näistä kovasti.
Pelkästään tämän paikan takia voisin lähteä uudelleen Galleen.
Ihan läheltä löytyi toinenkin museo. Täällä saimme "oppaan" heti ovensuulta, hän kiersi meidän kanssa koko paikan selittäen samalla historiaa. Ei kyllä jäänyt oikein mitään mieleen. Täällä oli astioita, työkaluja, koruja ja ties mitä pilvin pimein.
Saimme nähdä kivien hiontaa ja ehkä tämän opastuskierroksen tarkoituksena oli sitten kivien ja korujen ostaminen?
Keittiö!
Täältä rauhallisuudesta sitten taas liikenteen sekaan!

Ehdin käydä vielä vähän pulikoimassa ennen kuin lähdimme junalle.
Tällä kertaa junalippujen ostaminen myös onnistui.
Seuraavassa paikassa, Bentotassa, olisimme peräti kolme yötä.
Matkaseuraa. Ja näinhän täällä matkustetaan, jalat ulkona junasta.