tiistai 22. toukokuuta 2018


Takapihan paratiisissa 

Viime viikolla pääsin muutaman muun puutarhajuttuihin hurahtaneen ihmisen kanssa käymään Paula Ritanen-Närhin pihassa Vantaalla. Tapaaminen oli sovittu Paulan kutsusta hänen Paratiisi takapihalla ja potageri paraatipaikalla -facebookryhmässään. 
Paula on tietenkin tuttu TV:stä ja lehdistä, joihin hän tekee puutarha-aiheisia juttuja. Taannoin tuli uusintana televisiossa Puutarhaunelmia, jossa Paula on mukana. Laitoin sarjan "boksiin", ja katselemme silloin tällöin mieheni kanssa sieltä jonkun osan muitten puutarhaohjelmien ohessa. Kyllä, mieheni katsoo myös puutarhaohjelmat!



Tullessani paikalle oli jo muutama muu ehtinyt aiemmin takapihalle. Sinne pääseminen tahtoi olla kovin työlästä, koska joka askelmalla täytyi pysähtyä ihastelemaan jotain. Polku kiersi etuoven vierestä avautuvan pihan toisesta päästä koko talon toiseen päätyyn. 
Pihassa on aikoinaan kuulemma käynyt maisema-arkkitehti, joka on suunnitellut pihan kasviston alueet. Laitamille, mihin hän hahmotteli suurempia puita ja kasveja, on nyt kasvanut kasvihuoneita ja muita rakennelmia. Paulan mielestä puitteet ovat säilyneet samanlaisina kuin suunniteltiin, mutta kasvit ovat vaihtuneet rakennuksiksi. Ja hyvin tämä toimii, pihassa on ikään kuin seiniä ympärillä häivyttäen naapurit kokonaan eri maailmaan, ainakin näin pikaisella kokemuksella pihasta.


Tuosta suunnasta tulin pihaan...


Piha siis koostuu erilaisista huoneista, joitten kynnyksellä joutuu aina pysähtymään ja katselemaan maisemia, seiniä, asetelmia, kasveja, yksittäisiä esineitä... 

Sisääntuloon on rakentumassa uusi kasvihuone, laskujeni mukaan kuudes huone/rakennelma? Siihen käytetään vanhoja ikkunoita ja valkoiseksi maalattua puuta. Sain tästä hyvin vinkkiä omaan kasvihuoneeseeni, joka toivottavasti joskus myös alkaa muodostua meidän pihalle. Paikka sille on jo katsottuna todella pitkän harkinnan jälkeen, koska pihamme on niin pieni eikä missään kohtaa saisi mikään tulla jokinäkymän eteen ylhäältä parvekkeelta ja ikkunoista katsottuna, eikä myöskään pihasta... Omaan pihaan ei siis tällainen "huoneisto" sovi, vaikka kuinka sellaisesta tykkäisinkin.




Kaariaukon kautta käydään Paulan keräämien saviruukkujen rivistön kautta seuraavaan huoneeseen, jossa on kuution mallinen kasvihuone ja lisää ruukkuja...




"Unohdetun" tuolin ohi paviljonkiin...





Hei, mies pusikossa!



Ja paviljongista katottomaan kasvihuoneeseen.



Kyllä oli vapauttavaa kulkea Paulan pihassa ja katsella kuinka paljon tavaraa sinne mahtui... Ja mitä kaikkea pihaan voi "säilöä". En siis suinkaan ole ainoa (tästä vakuutuin myös muiden kanssa keskustellessa), joka kerää "turhaa" tavaraa nurkkiin. 

Ensin takapihalla oli vain terassi talon yhteydessä. Sitten terassin jatkeeksi rakennettiin Linnunlauluhuone.






Paula kertoi, että koska tuntui tylsältä juosta sateessa terassin läpi Linnunlauluhuoneeseen, myös terassista tehtiin katettu huone.

Siellä me nyt istuimme kahvilla ja söimme Paulan ihanaa vasta leivottua pullaa.





Kahvipöydässä oli mukava katsella ulos, kun linnunpöntön asukas lenteli ulos ja sisään...

Takapihalta löytyy vielä yksi rakennus: Miesten huone.










Oliko niitä nyt sitten kuusi? Olen yrittänyt moneen kertaan laskea...


Oli todella ihana kuunnella Paulan juttuja. Arvostan suuresti ihmistä, joka on hauska, sanavalmis ja inhimillinen, eikä tunnu ottavan itseään eikä elämää turhan vakavasti.

Paula on kirjoittanut pihastaan kirjan, Paratiisi takapihalla. Siinä näkyy kuulemma minkä näköinen piha oli aiemmin. Täytyy käydä kirjastossa katsomassa, josko se löytyisi.

Kun pääsin kotiin, kuulin että Paula oli jo sopinut seuraavan takapihatapaamisen elokuulle. Silloin on varmaan etupihan kasvihuone valmis ja puutarha muuttunut paljon keväisestä. Pitää mennä katsomaan!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti