Tänä syksynä palsta tuotti satoa niin, että miltei uuvutti meidät (tai ainakin minut) työllä. Vaikka alkukesästä näytti, ettei lehtikaalista tule mitään, kun kaalikoi pisteli poskeensa kaikki lehdet, niin olemme kyllä saaneet siitäkin yllin kyllin satoa. Poistin suurimman osan reikäisistä lehdistä ja tutkin jäljelle jääneet. Jos niissä näkyi matoja, niin keräsin ne reikäisten lehtien kanssa jätesäkkiin roskiin vietäväksi. Lehtiä toukkineen ei kannata laittaa kompostiin, koska ne talvehtivat siellä ja seuraavana kesänä alkaa samanlainen rumba... Olisi ehkä kannattanut pitää harsoja päällä!
Koska kaikki sato tulee miltei samanaikaisesti valmiiksi, riittää sen käsittelemisessä todellakin puuhaa. Pakastimet ovat nyt niin täynnä mustikkaa, puolukkaa, omenasosetta, marja-aroniaa, punajuuriraastetta, kesäkurpitsaa, vahapapuja, pinaattia, kantarelleja, valmista ruokaa ja erilaisia lihoja sekä kissan- ja koiranruokaa (Toivo siirtyi raakaravinnolle, kuten Pippuri-koirakin), ettei niihin meinaa mahtua mitään. Sen vuoksi kaikki lehtikaali, palmukaali ja suurin osa kantarelleista on kuivattu ja purkitettu.
Viime vuonna saatiin punajuurista pikkuiset maistiaiset, tänä vuonna niistä tuli järkäleitä. Mies ei välitä punajuuren mausta, joten täytyy keksiä monta yksinään syötävää ruokalajia talvisten päivien varalle, punajuuri-vuohenjuustokeiton lisäksi.
Toinen runsaasti satoa tuottava kasvi oli vahapapu. Siitä kerättiin monta kopallista papuja. Omalla kohdalla papujen syönti on taas kielletty, mutta miehelle riittää papuja koko talveksi. Ne on keitetty merisuolavedessä, lisätty voita sulamaan kylkiäisiksi ja pakastettu.Kesäkurpitsa ei jostain syystä ole tuottanut paljon mitään kahtena viimeisenä kesänä. Liian kylmää ja märkää? Ainoastaan yksi kolmesta taimesta teki kurpitsoita jonkun verran, kaksi muuta ehkä vain yhden tai kaksi.
Kaikki perennat siirrettiin keväällä samaan penkkiin, johon myös yksivuotiset kukat kylvettiin ja istutettiin. Poikkeuksena kehäkukka ja samettikukat, joita ripoteltiin kaalien viereen. Kukkapenkissä kasvoi tänä vuonna poimulehtien, kuunliljojen, vuorenkilven ja keltakurjenmiekkojen lisäksi tummaa unikkoa, joka paikkaan leviävää punaista käenkaalta ja tummaa ruiskaunokkia.
Yksi penkki varattiin keväällä vuoroviljelyperiaatteen mukaisesti palkokasveille. Vahapavun kanssa siinä kasvava tuoksuherne ryöpsähti pienistä siemenistä valtavaksi pehkoksi, ohi tukikeppiensä. Ensi kesänä se laitetaan laatikkoon kasvamaan, kuten myös ruusupapu, vahapapu ja kesäkurpitsa.Tuoksuherneestä otin kesän mittaan muutaman kerran kukkia kotiin. Samansävyiset unikko, ruiskaunokki ja käenkaali tekivät seuraa. Vuorenkilven ja kuunliljan lehdet ovat oivallisia vihreitä kukkasidontaan.
Viime vuonna palstalla kasvoi yksivuotista valkoista punakosmosta. Se oli näköjään siementänyt, koska yrttipenkkiin ilmaantui tosi korkea kosmoskukka, joka ei kauaa pysynyt pystyssä kovissa tuulissa.
Parsa- ja kukkakaalit kasvoivat laatikoissa. Niistä ei kylläkään tullut kunnon kukintoja, mutta varsia ja lehtiä ollaan syöty ja smooshattu. Ne tarvitsisivat varmaan paremman maan kasvaakseen kunnolla.
Sipulitkaan eivät tykänneet tänä kesänä kasvaa. Osa jäi yhtä pieniksi kuin istutettaessa, osa mätäni kun satoi jatkuvasti, kauan ja paljon.
Tein jo yhden satsin "aurinkokuivattuja" tomaatteja. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, mitä olin kuvitellut.
Huvin vuoksi kokeiltiin taas munakoison kasvattamista. Vaatisi paljon lämpimämmät olosuhteet tuottaakseen hedelmää. Mutta nätti kukka, tosin vähän ujo, siinä on!
Pytyt, kipot ja purkit on tyhjennetty kesän kasveista ja kukkasista.
