Palsta muuttuu joka vuosi. Se näyttää keväisin miltei samalta, voikukkien iloisesti valtaamalta savikokkaremaalta, mutta jokainen uusi kevät tiedämme kuitenkin, että työtä maan kääntämisessä ja parantamisessa ja sitä kautta myös rikkaruohojen kitkemisessä on entistä vähemmän ja se on aiempaa helpompaa. Kahtena vuonna olemme syksyllä kääntäneet penkkejä ja lisänneet hiekkaa, turvetta ja kompostimultaa. Varsinaiset istutusalueet ovat siten jo aika kivan multaisia ja voikukat irtoavat siitä nätimmin kuin ennen.
Näkymä ei enää ole läheskään tällainen. Tosin vielä ei ole voikukkien aika kukkia.
Tässä maa on vielä täyttä savikokkaretta... Jota yritin ensimmäisenä kesänä yksinäni huonovointisena kääntää, polkea ja hakata.
Tänä keväänä maa on muruisempaa eikä vaadi niin paljon voimia ja aikaa.
Sain käännettyä viimeisenä olleen penkin näin aikaisin, voi onnen huippua! Tähän on tarkoitus siirtää kaikki kukat, niin että muualla kasvatetaan vain syötäviä.
Palstalla on tosi suuri "nurmikko"alue, eli muhkurainen, heinää ja voikukkia kasvava ryteikkö. Päätimme tuoda siihen lavakauluksia helpottamaan ja lisäämään kasvatusalustaa. Laitoimme pohjalle ensin sanomalehtiä, sitten risuja ja viimevuotisia puunlehtiä, sitten hiekkaa ja lopuksi sekoittelimme puutarhamullasta, hiekasta ja kompostimullasta sopivan sekoituksen. Kyllä kelpaa siinä kasvaa!
Ensimmäisinä uuteen laatikkoon pääsivät pienet parsakaalin taimet. Ne ovat jo karaistuneet pitkään ulkona, jäivät vahingossa jopa ulos yöksi kylmään aikaan...
Viimevuotiset siperiankurjenmiekat vielä kovin ylväinä.
Ruohosipuli jaksaa aikaisin. Edessä oregano uinuu vielä. Rikkaruohot ei.
Syksyllä kylvetty valkosipuli näyttää hyvinvoivalta, vaikka tässäkin vielä maa rakoilee... Ja aikamoinen voikukkameri vieressä.
Kotona odottelee vielä taimisto päiväkaraisussa isompiin multiin pääsyä. Ja uusi risupytty tuoreempia risuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti