Pikkuisen mekon ompelua ja paluu Helmaverstaan juurille

Minusta tehtiin Mummi vuosi sitten. Itselläni on kolme poikaa, joten oli aika suloista viimein saada nuuhkia pientä tyttövauvaa.

1-vuotissynttäriksi päätin ommella tytölle mekon. Samalla huomasin, että minulla on tavallaan juhlavuosi, koska 20 vuotta sitten perustin Helmaverstas -toiminimeni, kun olin jonkun aikaa ommellut lastenvaatteita. Myöhemmin lastenvaatteet jäivät ja siirryin isompiin mekkoihin ja muihin tuotteisiin... Verstas on ollut suljettuna yhtiökumppanini menehtymisestä 2004 lähtien, mutta olisiko nyt aika avata Helmaverstas uudelleen?

Koska olen hävittänyt suurimman osan tarvikkeistani, piti operaatio aloittaa marssimalla kirjastoon katsastamaan ompelulehdet sopivan kaavan toivossa. Kotona selasin hakemani lehtipinon vielä kertaalleen läpi ja valitsin muokattavan mallin. 

Sitten kävin läpi kangasvarastoni, tällä kertaa sen vaaleanpunaisten palasten laatikon. Löysin myös Helmaverstas -tuotelaput, muutaman pitsinpalan ja kirpputorilta ostettuja pikkuliinoja ja suunnittelin sopivan yhdistelmän niistä. 

Ompelu oli mukavaa pitkästä aikaa, mutta kävi myös tunteisiin, koska mieleen tuli väistämättä entiset ajat ja läheinen yhtiökumppanini. Mekossa on ehkä piirteitä myös hänen Naavanuttu-vaatteistaan, joten olkoon tämä pieni kunnianosoitus myös hänen työlleen. Myös edesmennyt äitini pääsee tavallaan mukaan juhliin, koska ompelin pääpannan hänen virkkaamastaan pitsistä.

Vaikka tämä vaati aikaa ja ajatusta enemmän kuin yrityksen aikoihin, niin lopputulos on aika kelvollinen kuitenkin... Uusi Helmaverstas -mekko.