Anuradhapura, pieni kierros nähtävyyksissä

Tämä artikkeli on päivitetty toiseen osoitteeseen: Kohti avaraa maailmaa:Sri Lanka-Anuradhapura

Anuradhapura Sri Lankan pohjoisemmassa osassa on entinen pääkaupunki ja maan keskus. Tosin niin kauan sitten, että se on ehtinyt välillä jäädä viidakon peittoon. Sen vanha osa on Unescon maailmanperintökohde.

Olimme Anuradhapurassa kaksi yötä, kokonaisen päivän osuessa tiistaille, jolloin lippuja perintökohteena oleviin paikkoihin myyvä arkeologinen museo oli kiinni. Strategiana oli sitten mennä aamulla keskustaan ja löytää tuktuk-kuski, joka osaisi kunnolla englantia ja voisi kuljettaa meitä sellaisiin kohteisiin, joihin ei vaadita museossa myytävää passia.

Pyörittyämme tovin todella mitäänsanomattomassa keskustassa, vastaan tuli tuktuk-kuskien ryhmittymä. Kysyimme ensin yhdeltä kuskeista, josko hän osaisi neuvoa meille paikkoja, mutta hän johdatti meidät toisen kuskin luo. 

En tiedä millainen loppujen lopuksi on näiden kuskien toimintatapa, yhteistyö ja keskinäinen moraali. Varsinkin tänä vuonna, kun turismi on kovasti vähentynyt viime vuoden pommi-iskujen takia (ja tulevan koronapandemian), luulisi kuskien pitävän kynsin hampain kiinni asiakkaasta. Mutta tässä tapauksessa ainakin meidät siis ohjattiin toisen kuskin ajoneuvoon, mikä vaikutti oikeasti vilpittömällä tavalla turistin auttamiselta. Kuten niin usein muulloinkin tässä maassa.

Mahinda (kutsuimme häntä Masaksi reissun jälkeen) ei puhunut englantia niin hyvin kuin olimme toivoneet, mutta muuten hän oli aivan täydellinen tyyppi! Hän vei meidät ensin Isurumuniyan temppeliin, joka oli yksi niistä kohteista joihin olin jo kotona kiinnittänyt huomiota. Tiedossahan oli jo etukäteen, että emme pääsisi varsinaisiin maailmanperintökohteisiin. 

Masa opasti meitä kertoen miten paikassa pitää toimia, ja että hänestä ei ole oppaaksi. Menimme siis katselemaan omin toimin alkuun. Muistaakseni tänne oli pieni pääsymaksu. Minulla on aina huivi mukana peittämään olkapäät ja se oli ehkä riittävä suoja tänne. Olen käynyt niin monessa temppelissä, että en enää muista mitä mihinkin tarvitaan. Mutta on siis hyvä pitää vaikka pari isoa huivia mukanaan, niin selviää tällaisissa tilanteissa. Joissain paikoissa saa vuokrata huivin ja maksaa kenkäparkista, koska toisiin paikkoihin pitää mennä paljasjaloin. Ja silloinhan on myös hyvä pitää mukana "kalliosukat", koska monet paikat ovat polttavan kuumia jaloille!

Taustalla korjataan stupaa.

Kun olimme kiertäneet melkein puolet paikasta, törmäsimme oppaaseen, joka oli juuri lopettamassa keikkaansa toisen pariskunnan kanssa. Kuuntelimme häntä siinä hetken, jutustelimme ja päädyimme palkkaamaan hänet kierrokselle. Kyllä näistä paikoista oikeasti saa paljon enemmän irti, kun on asiantunteva opas. Tavallinen taksa näkyy olevan noin 20 dollaria. Tällä kierroksella saimme kuulla paljon siitä, miten Buddha saapui Sri Lankaan. Myöhemmin kävimme myös siinä nimenomaisessa paikassa, mihin hän laskeutui Intiasta tänne lentäessään. 

En ole tutustunut historiaan enkä buddhismiin sitten peruskoulun, joten en tiedä muuta kuin mitä minulle Sri Lankassa on näistä asioista kerrottu. Joten uskon, että Buddha lensi Intiasta Mihintaleen, näin hyvin yksinkertaistettuna versiona! Ainakin opimme sen, että tällaisissa paikoissa kierretään vasemmalta oikealle. Oikea käsi on puhdas, sillä syödään ja se pidetään pyhää kohdetta päin. (Vasemmalla kädellä putsataan pylly...) 

Ihmiset nauttivat eri asioista, minä nautin kivistä. Vaikka se sitten pistäisi minut välillä kiipeilemään Sri Lankassa kaiken maailman temppeleihin. Kyllähän se samalla herättää suurta kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat osallistuneet rakentamiseen, joko omasta tahdostaan tai toisten mukavuudenhalun/vallan takia. Toivon aina, että rakennelmia on luotu ilman orjapiiskureita.

Aina kun on jaksanut kiivetä, on saanut aika hienon näkymän palkinnoksi.

Huimaa rakennustaidetta. Miten näitä sitten onkin toteutettu, niin helppoa ei ole ollut.

Isurumuniyan rakastavaiset. Tässä ehkä (jälleen) yksi prinssi, joka jätti valtaistuimen rakkauden takia?

Temppelin vieressä oli puisto, johon menimme hetkeksi viettämään aikaa apinoiden kanssa. Onneksi on näitä rauhoittavia puistoja aina kaiken kiikkumisen väliin.

Masa heitti meidät seuraavaksi johonkin paikkaan, jossa oli TODELLA isoja kiviä ja paljon riikinkukkoja. Ikäväkseni en tiedä, mikä paikka tämä oli.

Sen jälkeen käytiin katsomassa kuulemma Anuradhapuran vanhinta vessaa ...

Kyselimme Masalta Mihintalesta, josta olin lukenut netistä blogijuttuja jne. Ehkä oli myös muita juttuja, joista kyselimme, eikä Masa osannut suoralta kädeltä vastata. Mutta hänellä oli kuulemma erittäin taitava tytär, joka osasi käyttää internettiä ja puhua englantia. Niinpä Masa keksi, että kävisimme hänen kotonaan tapaamassa tätä tytärtä ja samalla voisimme ihailla Masan kansainvälisesti menestynyttä urheilijapoikaa!

 

Tutustuimme siis Mahindan perheeseen. Vaimo ja tytär ottivat meidät ujosti vastaan. Masa kävi tiputtamassa pihan kookospalmusta pähkinöitä ja tarjoili ne meille pillin kanssa. Sen jälkeen hän suorastaan syötti meitä kaapimalla pähkinöitten pehmeän osan lusikalla. Katselimme Masan pojan mitaleita ja lehtijuttuja hänestä. Voi mitä isän ylpeyttä! Poika opettaa kuulemma nykyään Colombossa. Ja laji muistaakseni taekwondo.

Masa heitti meidät majapaikkaamme ja sovimme että hän hakee meidät myöhemmin samana päivänä tutustumaan Mihintaleen. 

Sri Lanka - Ensin aina Negomboon

En tiedä, onko tyhmyyttä vai viisautta jäädä aina ensimmäiseksi yöksi lentokenttää lähimpänä olevaan kaupunkiin. Mitkä ovat omat kokemuksesi, jäätkö itse yleensä kentän lähelle vai suuntaatko heti eteenpäin?

Emme ole aiemmin yhdessä reissailleet omatoimisesti, Sri Lanka on siis ensimmäinen etappi sillä saralla. Ja sinne menimme toistamiseen. Emmekä varmaan viimeisen kerran. 

Jäimme siis tälläkin kertaa lähelle lentokenttää. Viimeksi olimme kaksi yötä, mutta ehkä yksi yö riittää, jos aikoo nähdä maan parhaat puolet. Täältähän voi sitten suunnata mieltymystensä mukaan joko tutkailemaan historiaa, surffailemaan, safairelemaan, chillailemaan...  Sri Lankassa riittää nähtävää.(Negombossa ei niinkään?)

Meidän reissubudjetti on yleensä pieni. Luokittelen meidät nykyään reppureissaajiksi, vaikka otaksun meidän olevan (ainakin minun) suht iäkkäitä sellaisiksi. Muuten en mainitsisi koko ikäkysymystä, mutta majapaikkaa etsiessä se on otettava huomioon. Meillä ei välttämättä ole samat kriteerit hostellien suhteen kuin huomattavasti nuoremmilla, jotka haluavat tavata muita kulkijoita ja viettää sosiaalista elämää. Sri Lankassa kyllä löytyy majoituksia, hostelleja ja hotelleja joka lähtöön, halusit sitten olla lähellä tai kaukana muista ihmisistä, majoittua yksinkertaisesti tai ylellisesti.

Ensimmäisessä majoituspaikassa (jossa olimme myös viimeisen päivän, koska se oli aivan älyttömän edullinen sisältäen lentokenttäkuljetuksen, altaan ja vähän muutakin extraa) pääsimme jo heti sopeutumaan ilmanalaan, näin päin se käy niin helposti!

Kävimme kävelyllä "ei missään", bongaamassa vain hetken paikallisia koiria ja maaseutua ennen yön laskeutumista. 

Sen jälkeen olikin aika yllättävää kuunnella ilotulitusääniä pitkin iltaa/yötä. Aamulla emme muistaneet kysyä syytä siihen, ja jälkeen päin muualla siitä keskustellessa ei edelleenkään kukaan osannut kertoa ilotulituksen syytä. 

Tällä kertaa matkustaessa pidin huolen majoituksia varatessani, että joka paikassa on uima-allas. Minulle on elintärkeää kuumuudessa päästä veteen. Ja mikä on ihanampaa kuin aloittaa uusi päivä taivasalla uiden (ilman palelua!)?

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen saimme isännältä kyydin linja-autoasemalle, josta ostimme vähän evästä ja vettä mukaan ja hetken pyörittyämme ja neuvoa kysyttyämme hyppäsimme bussiin, joka lähtikin sitten saman tien. En tiedä oliko lähtö aikataulun mukaan vai tuliko bussi tarpeeksi täyteen meistä ja matkatavaroista. 




Matkasimme siis Colombon rautatieasemalle, josta ostimme hurjan hintaiset junaliput Anuradhapuraan. Edellisessä postauksessa jo ihmettelinkin tätä hinnoittelua. Mutta olihan sitten ihan leppoisa junamatka kohti Sri Lankan keskimaata maisemia katsellen, kirjaa lukien, ristikkoa täyttäen ja eväitä nauttien. 

Helou, Anuradhapura!

Tulimme perille Anuradhapuran rautatieasemalle täsmällisesti silloin kun pitikin, klo 15.29. Asemalla ei nähnyt yhtään, mihin olisi pitänyt suunnata. Ihan kuin olisimme saapuneet johonkin tuppukylään. Missä keskusta tai peräti kaupunki? 

Olimme viestineet majapaikan kanssa ja sieltä oli luvattu tulla asemalta hakemaan kun olemme saapuneet. Kun sitten ilmoitin saapumisesta, sain vastauksen suurin piirtein, että ota tuktuk ja seuraa google maps! Not good... 

Menimme muitten matkustajien perässä asemalaiturin päähän, jossa sitten totuttuun tapaan olikin tuktuk-kuski apua tarjoamassa. Tässä kohtaa ei näyttänyt olevan muita vaihtoehtoja. Kuski oli mukava (kuten miltei aina) ja johdatti meidät tielle, raiteitten sivusta alas epämääräistä, pientä polkua pitkin. En edelleenkään tiedä, pitäisikö tässä kaupungissa junasta päästä jotain muuta reittiä johonkin, keskustaan??

Kuten arvata saattaa, tämäkin majapaikka oli kaukana keskustasta. (Booking.com... Ilmoitetut välimatkat eivät pidä paikkaansa. Pitää katsoa kaikki arvostelut, että löytää totuuden siemenen).

Päästyämme perille sekä ihastutti, että masensi. Sama tuntemus tuli tällä matkalla moneen kertaan. Tämä kaunis ja vieraanvarainen maa on kärsinyt kovin edellisvuoden tapahtumista. Turistit ovat kaikonneet ja niin myös varat pitää yllä majapaikkojen kuntoa, puhumattakaan siitä, miten ne ovat vaikuttaneet ihmisten mieliin.

 


 

Olimme ainoat asukit tässä joskus varmaan kunnianhimolla rakennetussa majapaikassa. Paikka oli oikeasti ihana, mutta olisi kaivannut vähän uudistusta ja ennen kaikkea naisen (tai parin) kättä!

Isäntä käytti meitä autollaan pankkiautomaatilla ja kaupassa. Sillä välin ehti pimeys tulla, ja meiltä jäi auringonlasku näkemättä. 

Illastimme hostelissa ensimmäisenä iltana, ja ateria oli todella hyvä, samoin kuin palvelu. Toisena iltana retkeilimme ja söimme muualla.

Nautin täysin siemauksin kaksinolosta hienossa puutarhassa, jossa lenteli ja lauleli kaikenlaiset linnut, riikinkukot käyskentelivät, koirat juoksentelivat, kylläkin arkoina, muutama suloinen lisko pyörähti katsomassa uintiani samoin kuin ylväs valkoinen mieheni. 

Do you need something more?

Toinen matka Sri Lankaan, yleiskatsaus...

Tällä kertaa mennään näin päin, eli yhteenveto reissusta ensimmäiseksi.

Kartassa Anuradhapuran jälkeen alaspäin on Habarana ja Sigiriya (minkä jälkeen Dambulla).

Mielestäni (ja varsinkin miehen mielestä) reissattiin tällä matkalla ihan liikaa. Oli todella paljon tuktukia, junaa ja bussia. Viime vuonnahan emme käyttäneet bussia ollenkaan. Se muka pelotti!

Täytyy sanoa, että tarvitsisin kotiin srilankabussisimulaattorin saattamaan itseni uneen välillä... Kun on "sopivan" lähellä ja lämpöisästi vieraan ihmisen kyljessä, bussi keikkuu hullun lailla etkä näe yhtään ulos, musiikkina vähintään puoli tuntia samaa sopivasti jankuttavaa biisiä... Voi pojat, kyllä unettaa!

Olin lukenut Sri Lankan busseista toisten matkakertomuksista, mutta en ymmärtänyt, mikä on käytäväpaikka, ennen kuin näin omin silmin. Bussiin tullessa meidät päästettiin viimeisille vapaana oleville paikoille bussin takaosaan. Sen jälkeen käytävälle pyöräytettiin penkkien sivusta toinen penkki. Matkan maksaminen tapahtui niin, että rahastatajalle viittilöitiin sormin, montako lippua halutaan ostaa. Sen jälkeen raha kulkeutui kanssamatkustajien käsien kautta bussin etuosaan ja vastaavasti takaisin palautui mahdolliset vaihtorahat ja liput. 

Meillä oli koneen vaihto Lontoon lentäkentällä. Kiinnitimme molemmat huomiota tähän ihastuttavaan rouvaan.

Alkumatkan toimimme samoin kuin viime vuonna, eli yövyimme lähinpänä lentokenttää olevassa kaupungissa, Negombossa. Otimme sekä ensimmäiseksi että viimeiseksi majapaikaksi naurettavan halvan hostellin, jonka hintaan kuului lentokenttäkuljetukset. 

Negombosta ei kuitenkaan suoraan pääse mihinkään julkisilla, vaan täytyy kulkea pääkaupungin, Colombon, kautta. Jos ei ole tiukka budjetti, kannattaa neuvotella majapaikan päällikön kanssa sopiva diili taksikuljetuksesta sinne. (Tai suoraan seuraavaan etappiin).

Itse suuntasimme toisena aamuna majapaikan kuljetuksella bussiasemalle ja sieltä bussilla Colomboon, jossa vaihdoimme junaan suuntana Anuradhapura. Bussilla ja junalla matkustaminen on todella halpaa täällä. Meille kerrottiin asemalla että paikkoja junaamme on vain ensimmäiseen luokkaan, joten sinne oli liput ostettava. (Olin netistä katsonut, että tässä junassa on vain 2. ja 3. luokka??) Nämä olivat kalleimmat liput koskaan, 2400 rupiaa (12 euroa). En ymmärrä, onko tämä turistien rokottaminen täysin virallista? Saimme kuitenkin ihan viralliset liput, joissa näkyi summa. Sri Lankassa kerätään asemilla liput takaisin, eli ne täytyy muistaa säästää matkan ajan. 

Nyt kun olen netissä matkoja suunnitellessani noin puolentoista vuoden ajan tutustunut Sri Lankaan ja sen eri alueisiin, kaupunkeihin, nähtävyyksiin, juniin, busseihin, rantoihin, temppeleihin, välimatkoihin... Niin täytyy sanoa, että paikkojen nimet jäävät minulle ikään kuin mantroina alitajuntaan. Yöllä herätessä tulee heti mieleen: MIHINTALE! ANURADHAPURA! PALUGASWEWA! tai joku muu vastaava paikannimi... Tästä syystä kuitenkin tiedän paikallisten kanssa jutellessa, mistä puhutaan. Toisin kuin mieheni, joka vain seuraa perässä, eikä tiedä koskaan, missä ollaan, missä ollaan jo käyty ja mihin ollaan menossa. 

Pääsimme siis Anuradhapuraan. Siellä olimme kaksi yötä. Niiden välinen päivä oli tiistai, eli juuri se päivä kun Archaelogical Museum on kiinni. Museo on paikka, josta voi ostaa Cultural Heritage Passin. Tämä museokortti vaaditaan suureen osaan maailman perintökohteena oleviin nähtävyyksiin, joten ne meillä jäi näkemättä. Mukavaa ja antoisaa meillä oli siellä silti. Kiipesimme portaita ja kallioita, tutustuimme mukavaan tuktuk-kuskiin, raunioihin, temppeleihin ja pariin oppaaseen.

Anuradhapurasta siirryimme Habaranaan, jossa olimme myös kaksi yötä. Tämä oli aika turha paikka jälkikäteen ajatellen, koska emme halunneetkaan mennä safarille eläimiä häiritsemään. Olin ajatellut, että täältä käsin olisi helppo käydä safari, Sigiriya (maan kuuluisin nähtävyys) ja Dambullan luolatemppeli ( toinen erittäin kuuluisa nähtävyys). Ajatukset kuitenkin muuttuivat, vaihdoin Habaranan majoituksen kolmesta yöstä kahdeksi ja yövyimme Sigiriyan Leijonakalliolle kiipeämisen jälkeen lähimaastossa, siirtyen seuraavana päivänä ensin tuktukilla Dambullaan katsastamaan em. temppeli ja sieltä bussilla Kandyyn Sri Lankan keskelle. Tuktuk-kuski odotti tavaroiden kanssa Dambullassa ja vei meidät bussiPYSÄKILLE, mistä oli mahdotonta päästä bussiin. Jouduimme ottamaan toisen tuktukin joka vei meidät bussiasemalle. Koska bussit ovat niin täynnä, monetkaan bussit eivät huoli turisteja matkatavaroineen pysäkiltä kyytiin. 

Kandyssa oltiin taas kaksi yötä. Emme kaivanneet nähtävyyksiä tällä kertaa, kävimme vain antiikkiliikkeessä ja laukkuostoksilla. 

Kandyssa junan lähtöä Colomboon odotellessa seurasin mielenkiinnolla, kun kaksi sähkömiestä? asensi aseman katolle värivaloja. Työkalupakkina oli haalariasuun sointuva pahvilaatikko, johon oli tehty reiät hantaakia varten. Kätevää.

Saimme ostettua liput suoraan Bentotaan (vaihto Colombossa) ja ne olivat huomattavasti halvemmat kuin edelliset junaliput. Jos junalipun hinta tuntuu ylittävän normin (nämä voi tarkistaa netissä, vaikka tästä ), niin kannattaa laittaa joku paikallinen, esim. tuktuk-kuski, ostamaan liput. Yleensä ihmiset Sri Lankassa  auttavat mielellään kaikissa asioissa. Olemme kohdanneet kylmäkiskoisuutta vain rautatieasemilla ja lentokentällä viranomaisten toimesta. 

Kandysta reissattiin sitten viimein rentoutumaan kunnolla Bentotaan maan länsirannikolle. Tässä kohtaa suunnitelmat eivät menneet ihan nappiin, tarkoitetusta nelipäiväisestä rauhoittumisesta yhdessä majoituksessa ei tullutkaan täydellistä, vaan jouduimme vaihtamaan vielä hotellia.

Bentotassa kävimme ihanassa Brief Gardenissa, joka on arkkitehti Bevis Bawan lomapaikka ja puutarha. Viime vuonna tutustuimme hänen veljensä, Geoffrey Bawan vastaavaan paikkaan. Näihin veljesten itselleen suunnittelemiin paratiiseihin olen vallan ihastunut.

Kävimme myös toisen kuuluisan miehen, Mudaliyar Don Arthur de Silva Wijesinghe Siriwardenan, itselleen 1900-luvun alussa rakennuttamassa palatsissa. Tämä Richmond Castle sijaitsee parikymmentä kilometria Bentotasta pohjoiseen. 

Richmond Castle

Veneajelu Bentota-joella kuului myös matkaohjelmaan. 

Bentotasta lähdimme hotellimme takana sijaitsevalta asemalta Colombon kautta Negomboon. Juna oli yli tunnin myöhässä. Yleensä junat ovat sattuneet? olemaan yllättävän hyvin ajassa, kun ollaan matkustettu Sri Lankassa. Colombossa hyppäsimme paikallisjunaan, joka oli niin täysi, että saimme seistä koko 37 km matkan reppu selässä pitäen jaloilla matkalaukkua pystyssä. Matka kesti yli kaksi tuntia....

Tämä juna ei ollut täysi!

Viimeinen varsinainen yöpyminen Negombossa oli varattu meidän retkemme hienoimpaan ja kalleimpaan paikkaan. Se olikin varsin mukava kokemus.

Aamulla siirryimme samaan majoituspaikkaan kuin tullessamme Sri Lankaan. Siellä pääsimme altaalle, syömään, lepäämään, pakkaamaan ja sitten samaan hintaan yöllä hostellin kuljetuksella lentokentälle.  

Viime vuoden, 2019, matkan Sri Lankaan yhteenvedon pääset lukemaan tästä linkistä, sieltä löytyy monta tarinaa...

Sigiriyan leijonakallio