tiistai 1. joulukuuta 2015

Uunista tullutta

Kesällä päätin, että menen taas pitkän tauon jälkeen syksyllä keramiikkaa tekemään johonkin opistoon. Aikoinaan kävin Järvenpäässä ja Tuusulassa asuessani Järvenpään työväenopistossa keramiikka-kurssia jotain 10 vuotta... 
Sittemmin minulla oli Haarajoella vanhassa navetassa yhteinen työhuone ja uuni muutaman muun käsityöläisen ja taiteilijan kanssa. Näkemästäni joulumyyjäismainoksesta päätellen navetassa puuhaa edelleen ainakin yksi keramiikantekijä.


Lopetettuani käsityöläiskauppani vuonna 2004 myin pois kaikki kankaanpaino- ja värjäystarvikkeet. Siinä samalla meni savet ja keramiikkalasitteet. Viiteen vuoteen en koskenut saveen (niinkuin en paljon kankaisiinkaan). Vuonna 2009 lopetin kukkakauppani Kodintunnun ja muutin Ouluun. Siellä olikin sitten taas aikaa harrastuksille, sillä töitä ei pahemmin löytynyt, varsinkaan kukkakaupoista. Oulun kansalaisopistosta löysin paitsi uudestaan saven, myös ystävän keramiikkaopettajasta. Osallistuin Oulussa myös raku-kurssille.

Neljän vuoden tauon jälkeen päätin siis taas pistää nyrkit saveen... Ikäväkseni huomasin Jokelan opiston kurssin olevan tupaten täynnä. Sinne oli turhaa ilmoittautua edes varalle. Pääsin sitten varapaikalta Hyvinkään opistoon sekä keramiikkakurssille maanantaisin, että rakukurssille.


Raku-keramiikka on perinteinen japanilainen tapa tehdä keramiikkaesineitä. Poltettaessa esineet kuumennetaan nopeasti korkeaan lämpötilaan, minkä jälkeen tulikuumat esineet nostetaan esim. sahanpuruun savustumaan ja pelkistymään ja jäähdytetään sitten nopeasti kylmässä vedessä tai lumessa. Tämä saa aikaiseksi rakulle tyypillisen pinnan, jossa lasitus on täynnä pieniä halkeamia, ns krakleeta. Jokainen rakuastia on ainutkertainen tuote, koska lämpötilanvaihtelut eivät toistu samanlaisina. Rakuesineissä käytettävät lasitteet sisältävät metallioksideja, joten polton ja pelkistyksen jälkeen niihin voi tulla kaunis kiiltävä pinta.



Tämän vuoden rakutöitä. Tipulle pitäisi tehdä häkki vielä...
Lasitimme rakuesineet pimeässä, kosteassa ja kylmässä ulkona, joten osan lasituksen epäonnistumisista laitan huonon keskittymisen ja näkyvyyden piikkiin...
Tässä vadissa epäonnistui vihreä väri täysin. Rakulasitteista kun ei tosiaan etukäteen voi olla varma. 


Kauniit krakleet!



En ole halunnut kaktuksia kotiini, koska ne tuovat huonoa feng shuita... Mutta puoliso tykkää, joten toin töistä vähiten piikikkäät tai kilteimmän näköiset kaktukset ja tein niille astian. Siitä tuli melkein sellainen kuin halusin. Täydellistähän ei koskaan saa...




Nappeja tarvii aina!





Ensimmäisiä rakutöitä



Jostain syystä jokaiseen raku-uuniin ilmestyy munia. Tänä vuonna en niitä tehnyt, mutta keramiikkakurssin alkajaisiksi opettaja antoi ensimmäiseksi tehtäväksi munan. Siitä tuli kautta aikojen surkein munani, joten siitä ei ole kuvaa!



Nämä munat ovat aikojen saatossa meille ilmaantuneet, suurin osa raku- tai savustusuunista. Alla olevassa kuvassa yksi munista on kylläkin kivi...






Vanhoja munia pitsikulhossa

Yksi vanhimmista vadeistani, joka on koko ajan käytössä. Jos siinä ei ole munia tai kukka-asetelmaa, niin sitten siinä on kaukosäätimet ja muu roina, mitä olohuoneen pöydälle kertyy.












Dreijatessa vinkkuraksi mennyt purkki kelpaa hienon lasitteen vuoksi kynäpurkiksi.






Oulussa tehtyjä rakujuttuja. 
Tästä ruukusta tipahti kaikki ohuet koristeet, (eli kukkien terälehdet, joiden oli tarkoitus savustua mustaksi) uunissa pois. Esineitä ei pysty välttämättä käsittelemään hellin ottein... Lasitteissa yllättäen aivan samat värit kuin Elloksen valaisimessa.



Tästäkin kiposta on palanen tippunut vuosien varrella pois...


Punainen väri, jota olen vierastanut suurimman osan elämääni. Nyt se sopii asuntoon.

Lisää tämän vuoden aikaansaannoksia 


Pimpuloita kukkaistutuksiin, vaikkapa.



 Suuremmat työt odottavat vielä uuniin pääsyä. Tulossa on mm ruukkuja kukille. Vanhat ruukut alkavat olla jo vähän säröillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti