perjantai 22. syyskuuta 2017

Kotiseutukierrosta

Pidettiin miehen loma-aikaan puolikas lomapäivä remontista ja lähdettiin Kinuskillaan syömään. Kellokosken Ruukissa sijaitseva kahvila tuo kansainvälisen ja raikkaan tuulahduksen minusta muuten aika tylsään ravintola- ja kahvilatarjontaan tällä alueella. Tai ehkä en vain ole tutustunut siihen riittävästi? Joka tapauksessa nautin sekä atmosfääristä, sisustuksesta että ruuasta.














Miehen valitsema hampurilaisannos oli niin suuri, että hän ei hyvästä tahdosta huolimatta pystynyt syömään kaikkea. Minä sain kyllä pisteltyä oman toastini aika surutta alas.












Ruokailun jälkeen käpyttelimme Ruosteiseen Kuuhun katselemaan taas käsityöläisten tuotteita ja jututtamaan tällä kertaa toista puodin pitäjää. Hiplasimme huovutettuja hattuja ja mieheni ihastui yhteen niistä vallan... Siinä oli mateennahkainen nauha, samaa materiaalia kuin hänen aiemmin hankkimansa lompakko Pytingin puodista Järvenpään Vanhankylänniemestä. 



Lähdimme muutaman päivän päästä uudelleen Kinuskillaan syömään ja kiertämään Ruukkia, koska meiltä edelleen puuttuu keittiö. Ruoka oli jälleen hyvää, tosin koska taas otin toastin (erilaisen kuin eka kerralla), niin olisin ehkä kaivannut sen salaattiseuralaiseksikin vähän erilaisen version. Ja koska oli lauantai, olisin kyllä mielelläni juonut lasin punaviiniä palan painikkeeksi... Olisipa samanlainen iltaravintola olemassa, kuin tämä Kinuskilla!



Tapasimme matkalla vakioasukkaita...
(Joista kaikki eivät ilahtuneet vierailusta)


































Ihastelimme maisemia...




Ja haimme Ruosteisesta Kuusta miehelle sen hatun.



Meidän oli tarkoitus myös käydä ravintola Patovahdissa mutka, mutta siellä sattui olemaan yksityistilaisuus.
Siinä samalla ihmettelimme Patovahdin viereistä ikkunaa, joka on mielestäni ollut saman näköinen jo ainakin kymmenen vuotta. Kärpäsen kakkaa täynnä ja epäsiistit ilmoitukset. Jos joku laittaisi tämän kuntoon, niin vaikuttaisi aika paljon yleisilmeeseen. En ymmärrä, mikä tämän ikkunan tarkoitus on ja kenen vastuulla?





torstai 14. syyskuuta 2017

Pieni pysähdys mutta iso ilonaihe!

Hyvinkäällä käydessäni päätin yhtäkkiä pistäytyä Puutarhahaltijoiden myymälässä, kun osui kyltti silmiini. Ja kyllä kannatti! Remonttistressin ja -kiireen kanssa painiskellessa väsyneenä ei todellakaan tajua, miten paljon vaikuttaa hetken irtiotto suoraviivaisesta toiminnasta ja menemisestä. Onnistuin rauhoittumaan ja ihailemaan kaikenlaisia kasveja, joista osa oli minullekin uusia tuttavuuksia. 
Ei nyt varsinaisesti uusi tuttavuus, mutta en ole nähnyt tässä muodossa aiemmin: Corylus avellana, 'Purple Umbrella'?, Riippapunapähkinäpensas käsittääkseni...


Oli todella mukava jutella asiantuntevan ja lämpimän ihmisen kanssa näistä ihanuuksista. Hän on Sirpa Lepistö, joka sisarensa Sirkku Syrjälän kanssa perusti oman myymälän pari vuotta sitten. Kokemusta alalta heillä on jo pitkältä ajalta sitä ennenkin.


Täällä olisi saanut vierähtämään koko päivän. Selkeästi oli tarve tällaiselle, koska ei ole muka ollut aikaa pysähtyä mihinkään koko kesänä näitten remontti- ja yrityshässäköiden takia. 


Kaksi suosikkia: Lankaköynnös ja Corokia
Sattui aivan mahtava ilma vielä tälle päivälle, harvinaista kyllä. Ja sattui tietenkin myös kamera olemaan poissa matkasta, joten jouduin ottamaan kuvat kännykällä. 


Sisällä myymälässä on myös paljon sisustustavaraa.





Oma suosikki sisältä tietenkin, rytötuoli!


Oli ihana hetki nuuhkia ilmaa ja vihreyttä ja ihastella muotoja ja uusia kasveja ja hengähtää mitä parhaimmassa ympäristössä!

Minun matkaani lähti Corokia ja huntukorpipaatsama.





perjantai 25. elokuuta 2017

Terassin raivaus remonttiromusta, eli vähän hapenottoa sisähommien välissä...

Remontin aikana terassille on kertynyt kaikkea ylijäämää... Kaatopaikalle vietävää purettua lattiaa, listaa ja keittiökaappeja. Sitten pikkuhiljaa myös entisestä kodista roudattua muuttotavaraa, jolle ei löytynyt sisältä heti paikkaa. Viimeisenä muuttopäivänä kaikki mikä ei mahtunut sisään, jäi ulos. Pari päivää sitten saatiin siivottua suurin määrä sekalaista tavaraa ja romua pois terassilta, ja tänään tuli tarve olla vähän aikaa välillä ulkona, joten siivosin (miltei) kaiken ylimääräisen pois ja istuttelin kukkia pyttyihin ja ruukkuihin. 

Käytiin metsässä ja palstalla hakemassa lisätarvikkeita istutuksiin.

Kasvatin tänä vuonna itse samettikukat (joita inhosin viime kesään saakka sydämeni kyllyydestä) siemenestä. En vain ehtinyt niitä mihinkään istutella kunnolla, vaan laitoin maahan palstalla. Sieltä toin nyt yhden lisää syysistutukseen terassille.


 Sain keväällä kaksi kummitytön projekteista jäänyttä ulkomurattia... Nyt ne ovat ihanan syksysävytteisiä. Tekemässäni betoniruukussa oleva heinä? on itsestään toiseen ruukkuun ilmaantunut ja minusta hennon kaunis.


Entiseltä asunnon omistajalta jäänyt ruukku sai myös kukkatäytettä. Laitoin siihen keväällä hankkimiani mehikasveja ja kaadetusta metsästä löytämäni käenkaalit.


En edes muista, mistä tämä ruosteinen rautapata on kotoisin. Siihen sopi hyvin ostamani heinä ja risupallot.



Ihastuin hiirenvirnan mustiin siemenkotiin metsäretkellämme. Tosin sitä metsää ei enää ollut. Aika järkyttävää nähdä koko metsä hakattuna pois entisen kotimme läheltä. Viime syksynä haimme sieltä ison kasan kantarelleja.

torstai 24. elokuuta 2017

Omaan kotiin, osa 3

Remonttimme on edennyt! Eilen tehtiin kolmas vesieristystarkastus. Tällä kerralla se meni läpi heittämällä. Kyllä oli jälkikin eri näköistä kuin aiemmilla kerroilla.


























































Virolainen remonttimies yritti piirtää meille suunnitelmaa listoista. Ei ymmärretty...


Katossa roikkuu ämpärit, koska putket ovat niin huonossa kunnossa, että niistä tippuu pisaroita koko ajan.


Mies on saanut asennettua korkkilattiat omaan huoneeseensa ja Kodintunnun toimistoon, eli minun huoneeseeni. Myös olohuoneessa, eteisessä ja puolikkaassa keittiön lattiaa on jo laminaatit. Olen erittäin ylpeä tästä hänen suorituksestansa, koska alkuun taloa tai asuntoa etsiessämme oli mies täysin remonttivastainen...

Alakertaan on valmistumassa laatoitus pesuhuoneeseen, makuuhuoneen viereen. Me nukumme sitä odotellessa yläkerran olohuoneessa, johon on myös tuotu uudet keittiökaapit. Vanhat on vielä paikoillaan...


Keittiön lattiaa purettaessa huomattiin, että alunperin asuntoja rakentaessa oli parketin alle laitettava aaltopahvi loppunut meidän keittiöön. Koska parketin oli oltava samalla tasolla, oli lattian loppuosaan korvattu pahvi hiekalla. Seuraavassa asunnossa parketin alla ei kuulemma ollut mitään. Nähtävästi sitä aaltopahvia ei sitten saanut mistään lisää... 



Makuuhuoneeseen on jo hankittu yhdelle seinälle tapetti. Halusin sinne neutraalin, maanläheisen tapetin. Sekoittelin myös maalipytyistä yhdistelemällä ja lisäämällä sopivasti sävytyspastaa tapettiin sopivan maalin.















Maalaaminen ja tapetointi odottaa pesuhuoneen valmistumista, tai sitten vain parempaa jaksamista. Nyt on täytynyt välillä tehdä ihan oikeita töitäkin.