perjantai 13. lokakuuta 2017

Piipahdus Jokelaan

Joskus voi flunssastakin olla hyötyä. Jos siihen lisätään vielä auringon pilkahdus ensimmäistä kertaa moneen päivään, niin tuloksena voi olla kiva käynti entisellä kotikylällä. 
Kun on vettä tullut kaatamalla ties kuinka kauan, ei ole juuri tuntenut houkutusta lähteä palstalle. Siellä kai mädäntyvät porkkanat ja punajuuret maahan... Tänään, kun sitten viimein aurinko paistoi monta tuntia, sain lähdettyä sinne. Unohdin tietenkin kaikki tarvekalut; hanskat, korit, kassit jne, mihin olisi satoa voinut kerätä! Niinpä lompsin märällä ruoholla ja savessa uusissa kumisaappaissa toteamassa, että ehkä joskus toiste.

Flunssan takia on pitänyt ottaa rauhallisesti ja perua kaikki menot, joten oli aikaa pistäytyä Jokelassa Uniikkitehtaassa. Tässä tehtaassa tehdään sisustuksia ja sisustustuotteita osittain kierrättämällä materiaalia ja myydään tyyliin sopivia sisustustuotteita. Tapasin myymälässä Kati Punjun, jonka kanssa oli todella mukava vaihtaa ajatuksia molempien yhteisestä ammatista, remontoinnista, sisustustyyleistä ja muusta aiheeseen sopivasta...



Uniikkitehtaalla on marraskuussa 1-vuotissynttärit ja luvassa on uutta tavaraa jos kohta lähestyvän joulunkin vuoksi. 


Tykkään tällaisesta vähän rouheisemmasta hempeilystä ja käsintehdyistä tai tuunatuista tuotteista.


Kannattaa käydä tutustumassa! Jokelaan pääsee niin kamalan helposti junalla, eikä asemalta tarvitse pitkälle kävellä löytääkseen tämän sisustustehtaan. Samalla matkalla voi poiketa entisen Valintatalon tiloihin Flaksitorille. Uniikkitehtaan aukiolot löytyvät Facebookista ja tehdas on auki myös sopimuksen mukaan. Osoite on Keskustie 9-11, Jokela.




keskiviikko 11. lokakuuta 2017


Omaan kotiin, osa 4

Huoh. Kyllähän ne asiat edistyy, mutta hitaasti! Meillä on nyt ollut viikon ajan suihku käytössä. Vuorokauden ajan se oli ainoa vesipiste. 
Kun keittiö, olohuone ja molempien "omat huoneet" on yläkerrassa, niin suihku (ilman hanaa) alakerran pesuhuoneessa ainoana vesipisteenä tekee elämästä vaivalloista, vaikka viimein pääseekin peseytymään omassa kodissa. Noh. Saatiin sitten pesuallaskin (ja se hana!) pesuhuoneeseen, mutta ei sellaisin lisukkein kuin piti. Olin valinnut altaan sen koon, reunan leveyden ja ulkonäön mukaan. Siihen ei sitten löytynytkään kromattua vesilukkoa, vaan muovinen.

Varastohuoneen kautta vedetyt putket varaajalle

Ulos uusi vesiposti, takkahuone
























Putkimies nro 2 teki hienoa jälkeä ja saimme lämminvesivaraajan siirrettyä yläkerran keittiöstä alas saunaan.
Pesuallastasoa rakennettiin yömyöhään valmiiksi putkimiehen seuraavan aamun vierailua varten. Ja sellainenhan siitä sitten tuli, nopea kyhäelmä. Mutta, "Näillä mennään"! 

Luultiin myös, että viikonloppuna päästäisiin pesemään uudella koneella pyykkiä. Mutta eipä tietenkään ollut sopivaa liitintä, eikä sellaista löytynyt sunnuntaipäivänä mistään kaupasta. Jälleen kerran kannatti avata oma tarvikevarastolaatikko, yllättäen siellä lymyilikin puuttuva liitin...  




Perjantaina, kun olin itse koko päivän poissa, saimme uuden seinän keittiöön. Koska seinämateriaali on meille aivan uusi (ns. amerikan vaneri), niin olimme ymmällämme, miten se pitäisi käsitellä. 


Myös eteisen ja keittiön väliin saatiin uusi seinänpätkä, mieheni todella hyvä idea! Nyt siihen mahtuu kunnostettava tuoli tai joku muu istuin, jolle ei eteisessä ollut missään tilaa aiemmin. 

Hommaa riittää niin, että on vaikea priorisoida: lauteet ovat lojuneet nurmikolla sateessa ties kuinka kauan odottaen pesemistä. Pesuhuoneeseen pitäisi rakentaa katto, että saataisiin valot sinne. Keittiön seinä pitäisi käsitellä, että uudet keittiökaapit pääsisivät olohuoneesta paikoilleen ja ehkä voisimme laittaa taas ruokaa ja tiskata keittiössä. Nyt pitää astiat kantaa korissa alakerran pesuhuoneeseen tiskattavaksi. 


Kun parketit ja vanhat keittiökaapit oli poistettu, löytyi lattiasta myös vanha vesivahinko... Osa lattiasta pitää siis uusia.



Valaistusta meillä ei siis ole pesuhuoneessa eikä keittiössä (josta syystä kuvatkin ovat mitä ovat...). Mutta varastossa viimein on, niin näkee etsiä kaikkea hukassa olevaa tavaraa...

Eihän tätä jaksaisi, jos ei tietäisi, että joskus tulee valmista ja ehkä juuri (tai ainakin melkein) sellaista kuin haluttiin.




perjantai 22. syyskuuta 2017

Kotiseutukierrosta

Pidettiin miehen loma-aikaan puolikas lomapäivä remontista ja lähdettiin Kinuskillaan syömään. Kellokosken Ruukissa sijaitseva kahvila tuo kansainvälisen ja raikkaan tuulahduksen minusta muuten aika tylsään ravintola- ja kahvilatarjontaan tällä alueella. Tai ehkä en vain ole tutustunut siihen riittävästi? Joka tapauksessa nautin sekä atmosfääristä, sisustuksesta että ruuasta.














Miehen valitsema hampurilaisannos oli niin suuri, että hän ei hyvästä tahdosta huolimatta pystynyt syömään kaikkea. Minä sain kyllä pisteltyä oman toastini aika surutta alas.












Ruokailun jälkeen käpyttelimme Ruosteiseen Kuuhun katselemaan taas käsityöläisten tuotteita ja jututtamaan tällä kertaa toista puodin pitäjää. Hiplasimme huovutettuja hattuja ja mieheni ihastui yhteen niistä vallan... Siinä oli mateennahkainen nauha, samaa materiaalia kuin hänen aiemmin hankkimansa lompakko Pytingin puodista Järvenpään Vanhankylänniemestä. 



Lähdimme muutaman päivän päästä uudelleen Kinuskillaan syömään ja kiertämään Ruukkia, koska meiltä edelleen puuttuu keittiö. Ruoka oli jälleen hyvää, tosin koska taas otin toastin (erilaisen kuin eka kerralla), niin olisin ehkä kaivannut sen salaattiseuralaiseksikin vähän erilaisen version. Ja koska oli lauantai, olisin kyllä mielelläni juonut lasin punaviiniä palan painikkeeksi... Olisipa samanlainen iltaravintola olemassa, kuin tämä Kinuskilla!



Tapasimme matkalla vakioasukkaita...
(Joista kaikki eivät ilahtuneet vierailusta)


































Ihastelimme maisemia...




Ja haimme Ruosteisesta Kuusta miehelle sen hatun.



Meidän oli tarkoitus myös käydä ravintola Patovahdissa mutka, mutta siellä sattui olemaan yksityistilaisuus.
Siinä samalla ihmettelimme Patovahdin viereistä ikkunaa, joka on mielestäni ollut saman näköinen jo ainakin kymmenen vuotta. Kärpäsen kakkaa täynnä ja epäsiistit ilmoitukset. Jos joku laittaisi tämän kuntoon, niin vaikuttaisi aika paljon yleisilmeeseen. En ymmärrä, mikä tämän ikkunan tarkoitus on ja kenen vastuulla?





torstai 14. syyskuuta 2017

Pieni pysähdys mutta iso ilonaihe!

Hyvinkäällä käydessäni päätin yhtäkkiä pistäytyä Puutarhahaltijoiden myymälässä, kun osui kyltti silmiini. Ja kyllä kannatti! Remonttistressin ja -kiireen kanssa painiskellessa väsyneenä ei todellakaan tajua, miten paljon vaikuttaa hetken irtiotto suoraviivaisesta toiminnasta ja menemisestä. Onnistuin rauhoittumaan ja ihailemaan kaikenlaisia kasveja, joista osa oli minullekin uusia tuttavuuksia. 
Ei nyt varsinaisesti uusi tuttavuus, mutta en ole nähnyt tässä muodossa aiemmin: Corylus avellana, 'Purple Umbrella'?, Riippapunapähkinäpensas käsittääkseni...


Oli todella mukava jutella asiantuntevan ja lämpimän ihmisen kanssa näistä ihanuuksista. Hän on Sirpa Lepistö, joka sisarensa Sirkku Syrjälän kanssa perusti oman myymälän pari vuotta sitten. Kokemusta alalta heillä on jo pitkältä ajalta sitä ennenkin.


Täällä olisi saanut vierähtämään koko päivän. Selkeästi oli tarve tällaiselle, koska ei ole muka ollut aikaa pysähtyä mihinkään koko kesänä näitten remontti- ja yrityshässäköiden takia. 


Kaksi suosikkia: Lankaköynnös ja Corokia
Sattui aivan mahtava ilma vielä tälle päivälle, harvinaista kyllä. Ja sattui tietenkin myös kamera olemaan poissa matkasta, joten jouduin ottamaan kuvat kännykällä. 


Sisällä myymälässä on myös paljon sisustustavaraa.





Oma suosikki sisältä tietenkin, rytötuoli!


Oli ihana hetki nuuhkia ilmaa ja vihreyttä ja ihastella muotoja ja uusia kasveja ja hengähtää mitä parhaimmassa ympäristössä!

Minun matkaani lähti Corokia ja huntukorpipaatsama.