perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäisaamu aloitetaan astetta makeammalla smoothiella

Meillä on mieheni kanssa erilainen tarve makeaan. Yleensä yhteinen smoothiemme on kompromissi, eli viikonloppuisin siihen lisätään banaania makeutta tuomaan ja jätetään selleri pois...
Pääsiäisen kunniaksi päätin kerrankin tarjota miehelle hänen makunsa mukaista, makeaa aamujuomaa. Olen myös itse lisännyt rutkasti hedelmiä ruokavaliooni. Aiemmin en syönyt vuosiin hedelmiä liikojen hiilareitten vuoksi. 
Kaupassa on tähän aikaan tarjolla hyvännäköisiä makeita ananaksia edullisesti, niinpä se oli luonnollinen pohja smoothielle. Jotain "terveyslisiä" tähänkin piti laittaa, eihän se muuten olisi minun smoothieni.
Tämmöisellä kokoonpanolla mentiin:



Hedelmäinen pääsiäissmoothie

  • Parin sentin pala ananasta
  • Puolikas banaani
  • Puolikas omena
  • Mandariini/Satsuma
  • 1/4 avokado
  • 1/6 granaattiomenaa
  • Tyrnijauhetta
  • Pari rkl ituja
  • 1 rkl hapankaalta
  • 1 tl MSM-jauhetta
  • 1 tl nokkosjauhetta
  • 2 rkl riisiproteiinia
  • 1 rkl yön yli liotettuja pellavansiemeniä liemineen
  • 1 dl kylmää vihreää teetä 
Laita ensimmäisenä tee hautumaan pieneen määrään kiehautettua vettä. Kaada siemenet nesteineen blenderiin, lisää sen jälkeen hedelmät pilkottuna, jauheet ja muut aineet ja viimeiseksi vihreä tee laimennettuna kylmällä vedellä. Blendaa.


 Annoksesta tulee kaksi isoa lasillista. Ja jos joku ihmettelee meidän smoothielasejamme, niin selitykseksi kerrottakoon, että mies on kotoisin Rajamäeltä.


 Granaattiomenan olen lisännyt päivittäiseen aamujuomaani, koska siinä on valtava määrä fytoravinteita.


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kukkia, kakkuja ja koristeita...

Viimeksi kuluneen runsaan vuoden aikana olen pitkästä aikaa saanut osallistua moniin juhliin kakkujen ja kukkien kanssa. Molempiin käytän vähän samanlaisia "reseptejä", suunnitelmia ja sommitelmia. 

Ensimmäisenä juhlittiin keskipojan valmistujaisia.

Kakussa oli sisällä marjaisaa moussea ja päälllä neilikoita, orvokkeja ja pensasmustikoita.



Seuraavana oli vuorossa mieheni syntymäpäivä, jota hän ei varsinaisesti juhlinut, mutta suostui kutsumaan vanhempansa ja sisarensa perheen kakkukahville. 

Tein kakun kääretorttulevyistä, jotka nostin pystyyn. Kakusta tuli hauskan mallinen, mutta vaikeasti leikattava.

Olisi kannattanut leikata kääretorttulevyt niin, että kakusta olisi tullut hiukan matalampi ja leveämpi. 

Myös sisällössä oli toivomisen varaa: tässä oli täytteenä voikreemi, joka oli aivan liian rasvainen hentoiseen kakkuun.



Kukkakoristeeksi asettelin vatiin oksanpalasia asetelman pohjaksi ja laitoin väliin tulppaaneja ja pajunkissoja.

Olohuoneen pöydälle tein myös asetelman risuista ja tulppaaneista.




Keväällä odoteltiin esikoisen esikoista syntyväksi. Baby showereihin ompelin miniälle kirjan, johon jokainen osallistuja sai ehdotella tytölle nimeä ja kirjoitella muuta aiheeseen liittyvää.



Pääsiäiseksi asettelin taas vatiin valkoisia tulppaaneja ja kepakoita, lisäsin taskuruohoa ja kenguruntassua.





Ulos rakensin istutukset narsisseista, helmililjoista ja keltaisista hyasinteista (ne tosin avautuivat vasta viikkojen päästä).




 Kevätaurinko ilahdutti terassin puolella pupusia.


Leivoin pääsiäispöytään raikkaan persikkaisen juustokakun


ja koristelin sen yläpuolella olevat oksat höyhenillä ja kristalleilla.



Huhtikuun lopulla, jo laskettujen aikojen mentyä odotuksemme palkittiin pienellä suloisella mumminkullalla...



jolle olin jo virkannut lampaan tervetuliaiseksi, mukaan laittelin tietenkin vähän vaaleanpunaisia kukkia.


Ristiäisiä vietimme heinäkuussa. Kakkupohjan kanssa oli ongelmia, koska en ole aiemmin tehnyt sellaista kiertoilmauunissa. Lopulta kokosin kakun kahdesta pohjasta, vähän jäi ylikin..




Netistä löytämäni kakunkoristeen lisäksi asettelin kakun päälle ruusuja ja isotähtiputkea sekä hiirenvirnan oksia.


Juhlapöydän asetelma

Elokuussa juhlittiin sitten kuopuksen 25-vuotispäivää. Hän sai toivomuksensa mukaisesti mustikkaisen juustokakun, loppukesän kukkasilla koristettuna.




Käytin kakkuun ristiäisistä yli jääneet kakunpohjamurut. Hyvin toimi.


Syksyllä saimme suru-uutisia. Tein kaksi osanottokimppua ja hautajaisiin surulaitteen.




Jossain vaiheessa oveen ilmestyi syksyinen kranssikin...
Metsäretken jälkeen.


Ja sen jälkeen jouluinen...


Ja jouluiset koristeet...



 

Ja syömiset.



Aattoiltaa vietimme esikoisen perheen luona. Vein joulupöydän lisukkeeksi salaatin ja valkosuklaa-tähtianiskakun.


 Ennen vuoden vaihtumista ehdimme juhlia vielä isäni 80-vuotissyntymäpäivää. Silloin oli taas perinteinen täytekakku paikallaan, ja vielä vähän jouluiset kukkakoristeet.



"Entisten aikojen" mukaisesti muussasin kakun täytteeksi banaania. Toiseen väliin valmistin hedelmäisen moussen, mikä sopi kakun ulkonäköön. Päällystin kakun myöskin perinteisesti kermavaahdolla ja koristelin hedelmillä ja kultapalloilla.




Ukki sai lahjaksi miehekkään urheiluaiheisen kirjan!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulumarkkinat entisessä kotikylässä

Olen asunut Kellokosken tuntumassa, Linjamäessä 14 vuotta ja myöhemmin kolmisen vuotta keskustassa. Useat kävelyt joen varrella ja Ruukin maisemissa on saanut tällaisen rähjäromantikon ja käsityöläisen aina huokailemaan kauniin Ruukkimaiseman mahdollisuuksia kaikenlaiseen yleiseen, yhteisölliseen ja yritystoimintaan. Olen siis ilokseni saanut havaita, miten nyt vihdoin alkaa tapahtua... Kellokosken Ruukki on saanut hannunvaakunasymbolein varustetut opasteet molemmin puolin kylää kertomaan kulttuurihistoriallisesta paikasta, johon kannattaa poiketa. Ruukin yrittäjät ovat yhteistuumin markkinoimassa Ruukin aluetta ihmisille, nyt myöskin joulumarkkinoitten avulla.


Olikin ihana huomata, miten paljon ihmisiä paikalle oli kertynyt! Ja päätellen Jokelalaisten ilmoitustaulun kommenteista, myös Tuusulan naapurikyläläiset vierailivat markkinoilla ahkerasti.

Olen seurannut Ruukin yrittäjien facebook-sivuja mielenkiinnolla. Katsellessani mukavia valokuvia yrittäjistä ja tuotteista mietin, miten haastavaa on saada asiakkaita löytämään tilat ja palvelut alueelta. Tarvitaan paljon markkinointia ja ideointia, jotta näkyvyys ja palvelujen saattaminen asiakkaiden tietoisuuteen varmistuu. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, koska muuten monen pienyrittäjän rohkeus, haaveet ja tietynlainen käsityöläisen yksinkertaisen ammatinharjoittamisen perinne ja ilo voivat lopahtaa liian äkkiä. En voi muuta kuin toivottaa parasta mahdollista onnea ja jaksamista hankkeen ja haaveen toteuttamisiin. 



Entisenä käsityöläisyrittäjänä olen kolunnut niin monet messut, torit ja markkinat, ja nähnyt tuotteita laidasta laitaan... Joten tavaroitten osalta minua on aika vaikea yllättää tai miellyttää enää... Anteeksi vaan. Senkin vuoksi keskityin kuvaamaan miltei ainoastaan ulkotiloissa Ruukissa. Sisällä oli niin paljon väkeä ja toisin paikoin niin hämärää, että kuvaus ei muutenkaan luonnistunut. Ehkä ostajienkin takia kaivattaisiin lisää valoa?



Valoa riitti sen sijaan ulkona vielä saapuessamme markkinoille, juuri sopivasti talvisiin kuviin. Paikalla oli ihmisiä entisestä käsityöläiselämästäni ja oli ilo nähdä aikaisempi yhtiökumppanini, joka ihmetyttää  energiallaan ja kyvyllään askarrella edelleen monien materiaalien parissa ja matkustaa ympäri Suomea tuotteittensa kanssa messuilla ja markkinoilla. Ainoat ostoksemme tänään olivatkin (minullahan ei ole laisinkaan tuloja tällä hetkellä) Astan tekemä ötökkä miehen siskontyttärelle, ja minulle huovutettu pompula.
Mieheni on verrattain ihastunut näihin Astan ötököihin, joten nähtäväksi jää, pysyykö tämä olio meillä vai saako uuden kodin...


Kun rahaa on vähän, niin pitää tarkkaan harkita, mitä valitsee. Päädyin tähän pompulaan. 

Ehkä saan jotain aikaiseksi entisten pompuloiden kanssa?


Minua ilahdutti myös Tainan (Oranssi Uni) villapaita Maijan Kammarissa. En saanut siitäkään kuvaa, enkä annettua kehuja tekijälle.






Viimeisessä löytämässämme pisteessä, ravintola Patovahdin vieressä olevassa tilassa, minua viehätti kahden käsityöläisen tuotteet. Näihin olisin kuluttanut roponi, jos niitä olisi ollut. Toinen oli Rautaharakka, jonka tuotteita olen nähnyt aiemmin netissäkin. 

Minna Koskisen tuotteita uskaltauduin viimein jopa kuvaamaan.




Lopuksi täytyy todeta jälleen, että kyllä veri vetää vieläkin käsillä tekemiseen, varsinkin jos työtiloina olisi tuollaiset historialliset ja jännittävät, inspiroivat työtilat, kuin tuolla Kellokosken Ruukissa.