Yöpymispaikkamme naapuriravintolan pojat (siis ravintolapäällikkö ja kokki!) järjestivät meille tuktukin aamuksi viemään meitä lähellä sijaitsevaan kalliotemppeliin. Kuljettaja oli tosi mukava kaveri, joka opasti meitä kaikin tavoin. Matkalla pysähdyttiin katselemaan eläimiä ja kukkia, joita kuskimme esitteli.
 |
| Kilpikonnahan se siellä... Yritä tässä taas huonolla kameralla. |
 |
On se kyllä hieno. Jotkut eläimet huomasimme ihan itse...  
Luonnon ihailun jälkeen pääsimme viimein perille kohteeseemme. Tämä temppeli on ilmeisesti rakennettu kolmannella vuosisadalla 205 korkeaan kallioon. En tiedä sekoitanko nyt paikkoja ja asioita, mutta muistelen oppaamme kertoneen (tai sitten luin jostain), että temppeli on löydetty 1800-luvulla. Ihmettelimme kuitenkin jälkikäteen, miten se on löydetty... Onko viidakko peittänyt sen kokonaan, vai? Aika iso piilotettava kuitenkin kyseessä.
 
Näitä nyt sitten riitti täällä yllin kyllin.
  Tuktuk-kuskimme ja oppaamme kukat kädessään. Hän neuvoi, montako pitää ostaa ja mihin laitetaan. Tuntuivat loppuvan kesken kuitenkin.  |
Ja sitten kiivetään! Joka kerta kun luulin, että nyt tullaan perille, niin sain kuulla, että ei kun vielä ylöspäin!
Päivä oli aivan tajuttoman kuuma, portaat jyrkät ja kunto huono. Mutta kyllä siellä paikallisetkin pysähtyivät huohottamaan välillä.
Kaiuttimesta kuului vähän väliä ääni, joka kuulemma kehoitti antamaan roposen lippaisiin.
Eniten pidin ulkotiloista, varsinkin vesiaiheista. Buddhia oli niin kovin paljon...
Ja ovet! Mutta, hämärää oli ja se huono kamera, jota en osannut käyttää.
Floristin silmää ilahduttaa aina kauniisti sommitellut kukat.
Ollaan kyllä jo päästy ylöspäin, mutta matka jatkuu...
Tämä taitaa olla rakkain kuva koko reissulta. Tässä minulle yhdistyy kaikki. Mikä kaikki? No... Luonto, taivas, muinaisen ihmisen kädenjälki, ajan jatkumo, hyvä valokuvaaja... :)
Alhaalla näkyy koulu.
Tämä oli aivan ihana tasanne. Jossain kalliossa, korkeuksissa.
Maa, ilma, vesi, tuli. Tai vaihtoehtoisesti: Maa, vesi, tuli, metalli, puu. Feng Shuin mukaan. Tässä kuvassa on kaikki, joko elementteinä tai väreinä. Sielu lepää.
Kalliotemppelissä piti kulkea paljain jaloin, ja kallio oli polttavan kuuma.
Joko olisi viimeiset portaat? Kyllä, ja minä menin tästä!
Päätepiste. Pieni talo, jossa alttari.
Oppaamme kehotti vielä tulemaan pätkän matkaa alaspäin toiselta puolelta kalliota ja ihailemaan maisemia siellä.
Siellä maasto näytti tällaiselta. Mutta mentiin taas...
Takaisin tullessa ihailimme tätä puun runkoa kiertävää köynnöstä.Kanuunankuulapuu,
Couroupita guianensis
Eikä kyseessä ole köynnös, vaan tosiaankin puu, jonka runkoon kukat suoraan muodostuvat.
Ehkä kuvatkin kertoo: rakastan kiviä.
Ja sitten samoista porteista ulos. Tällä kertaa kiinnitin enemmän huomiota niihin.
Näyttääkö temppelin porteilta?
Paluumatkalla, mies työskentelemässä riisipellolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti