Sri Lanka - toinen kohde, Kandy

Tämä artikkeli on siirretty päivitettynä Kohti avaraa maailmaa -blogiin.

Ennen matkaa olimme varanneet seitsemän majapaikkaa ja liput yhdelle junaosuudelle, Kandysta Ellaan. Tämä varaamamme reitti kulkee vuoristossa huikeissa maisemissa ja olin siitä lukenut kehuvia blogipostauksia aiemmin.

Nyt piti kuitenkin päästä ensin Negombosta Kandyyn. Majapaikkamme isäntä tilasi meille taksin aamuksi, jotta päästäisiin Kolombon rautatieasemalle. Tarkoitus oli vaihtaa aiemmin varatut liput oikeiksi matkalipuiksi ja ostaa junalippu Kolombosta Kandyyn. Kandyssa meillä oli tietenkin taas "matkan helpottamiseksi" majapaikka valmiina.

Kaikkea aina sattuu ja tapahtuu... Sain jälkikäteen ajateltuna aika selkeät ohjeet vaihtaa tilattu lippu oikeaan Kolombon asemalta (https://12go.asia/en) toimistolta nro 17. Kun saavuimme asemalle, oli vieressä toimisto nro 17. Juuri mitä haettiin! Mutta, saimme todella nuivaa kohtelua emmekä ymmärtäneet mitään "palvelusta". Vastapainona paikallisen väestön kohtaamiseen yleinen virkamiesasenne oli ylipäätään tätä; samaa kuin pahimmillaan meidän omissa virkamieskoneistoissa. Asemalla oli myös Tourist Office, jonka päälliköllä oli turistien palveluun verrattuna kiireisempää tekemistä valita itselleen sopivia hyödykkeitä tai ostaa arpoja. Kun saavuimme toimistoon toistamiseen, hän suopeasti antoi (hyödyttömiä) neuvoja samalla valiten edelleen arpoja. Ehkä hän silti antaitsi palkkansa?

Tämä oli vaikein tilanne reissussa. Emme saaneet lippuja jotka piti Kolombossa saada, ja silti piti jatkaa matkaa! Onnistuimme kuitenkin seuraavassa lipun ostossa, eli Kandyn junaan pääsimme. Kuvittelin edelleen jotenkin, että liput liittyy rautateihin ja seuraavan junamatkan liput voi jopa saada Kandysta. 

Kuitenkin jo ennen junaan astumista ilmaantui seuraava ongelma. Asemalaiturilla oletettavasti mykkä mies piirsi käteensä kuvan, että juna ei mene Kandyyn vaan johonkin muuhun paikkaan, josta pitäisi vaihtaa junaa. Hienoa! Hän kävi vielä junassa varmistamassa, että oltiin paikalla. Mutta, hän ei kirjoittanut käteensä haara-aseman nimeä, eli sitä paikkaa, missä pitäisi jäädä pois...

Kanssamatkustajalta sain sen kuitenkin selville, kun pariin otteeseen poukkoilin paikaltani ja uskalsin kysyä. Eli jäimme junan kyydistä pois Peradeniyassa.

Kuvat eivät ole Peradeniyasta eivätkä Kandystä. Lippusotkun vuoksi ei tullut kuvattua Kandyssa lähes mitään. Ja kameraongelman takia nekin vähäiset kuvat, mitä yritin ottaa, olivat aivan surkeita.

Peradeniyan asemalla oli tietenkin heti tuktuk-kuskeja, jotka tarjosivat kyytejä. Mutta tässä vaiheessa olimme todella ymmällämme emmekä olleet selvittäneet keskenämme, mitä pitäisi tehdä. Olimme edelleen menossa junalla Kandyyn, mutta milloin seuraava juna sinne menisi?

Minulla oli mukana vahvistuspaperi tilaamastani lipusta reitille Kandy-Ella. Siitä ei oltu ymmärretty mitään Kolombossa, eikä ymärretty täälläkään. Toisin kuin Kolombossa, täällä sentään virkailija soitti jonnekin selvittääkseen asiaa.
Tässä vaiheessa ymmärsimme olevamme jo todella lähellä Kandya. Itse asiassa jopa sen ainoan paikan, Royal Botanical Gardenin lähellä, johon olimme Kandyssa aikoneet mennä. Emme olleet suunnitelleet muita kohteita, koska olisimme täällä vain yhden yön ennen pitkää junamatkaa Ellaan. Mutta tänne ei voitu kumminkaan jäädä, vaan tavarat piti saada majapaikkaan ja keksiä syötävää jostain.

Päädyimme neuvotteluissamme siihen, että on viisaampaa ottaa tuktuk majapaikkaan eikä odottaa seuraavaa junaa ja ottaa sitten taas Kandyn asemalta kyytiä. Miettiessämme tätä kaikkea, tuktuk-kuski jonka kanssa näitä veivattiin (ja jolla oli tosi paha flunssa!) ilmoitti että hänen täytyy hakea lapsensa jostain ja osoitti meille toisen kuskin. Tai itse asiassa, toinen kuski hyppäsi saman tien puikkoihin. Eikä ollutkaan mikä tahansa kuski! Vuodatettuamme junalippuongelman hänelle, hän lupasi järjestää asian. Uskoimmeko??? Emme.

Hän kuitenkin soitti matkavahvistuksessa olevaan numeroon ja sopi asioista. Liput tuotaisiin Peradeniyan asemalle seuraavaksi aamuksi.

Samalla ajoimme läpi kaoottisen Kandyn keskustan majoitukseemme, joka ei taaskaan löytynyt ihan heti. Majapaikka oli ilmeisen (entisen) vakavaraisen ja sivistyneen miehen koti. Hän ojensi meille saman tien perhealbumin selittäen suvun diplomaattista ja karismaattista historiaa samalla kun apulaismies kantoi hennot matkatavaramme yläkerran huoneeseemme. Täällä saimme myös muistaakseni jonkinlaiset virvoikejuomat albumia katsellessa ja talon koiraa rapsuttaessa. Olimme selkeästi arvovaltaisessa kodissa. Mikäli olisimme viettäneet täällä enemmän aikaa, olisi ollut todella kiehtovaa keskustella ja tietää lisää.

Huone oli siisti, kylmät ja lämpimät vedet jotenkin erikseen suihkussa... Onneksi emme ole ihmistyyppiä, jonka pitää koko ajan peseytyä ja hankkiutua eroon hyvästä bakteeristosta...

Hätiköidessämme ihan kaikkea olimme sopineet tuktuk-kuskin, Rajan kanssa, että hän hakee meidät tunnin päästä mennäksemme takaisin Peredinyaan, Royal Botanical Gardeniin. Emme olleet ottaneet lukuun ajankäytössä edellä mainittua historiikkia ja valokuva-albumien tutkiskelua, joten aika kiire tuli taas.

Kandy, Sri Lankan lähes maan keskellä sijaitseva entinen pääkaupunki, on rakentunut järven ympärille. Kuuluisin kohde täällä on Pyhän Hampaan Temppeli,jossa uskomusten mukaan säilytetään Buddhan kulmahammasta. Mutta koska hammasta ei pääse näkemään, eikä edes välttämättä rasiaa missä sitä säilytetään, sekä kansanpaljouden vuoksi jätimme taas väliin tämän kohteen. Sen sijaan olimme siis matkalla Royal Botanical Gardeniin, josta olin myös ennakkoon lukenut positiivisia asioita.

Sri Lanka, ensimmäinen kohde... Negombo

Tämä artikkeli on siirretty päivitettynä Kohti avaraa maailmaa -blogiin.

Saavuimme Sri Lankaan 3,5 tunnin aikaerolla Suomeen. Täällä oli siis myöhäinen iltapäivä, kun olimme hädin tuskin nukkuneet yötä. En kuitenkaan muista väsymystä, ainoastaan hämmennystä. Aiemmista matkoistani poiketen nyt yövyttiin ihmisten kotona. Ja ihmisiähän on todellakin joka lähtöön... Vähän jännitti.

Sri Lankaan lentäen saavutaan virallisesti suurimpaan kaupunkiin, Colomboon. Lähin kaupunki on kuitenkin Negombo, johon varasin majoituksen ensimmäisiksi kahdeksi yöksi. Kartalla tämä niemeke, jossa majapaikkamme sijaitsi, näytti erinomaisen hyvältä. Merta molemmin puolin! 

Mutta, kuten kävi ilmi, näistä rannoista ei ollut mitään hyötyä.

Sen sijaan Negombon pohjoinen merenranta on varsinainen hotelli/turistiranta. 



Me emme siis yöpyneet turistirannalla Negombo Beachissä, vaan etelämpänä rannikolla, missä emme löytäneet mitään uimapaikkaa. Tällaiset asiat ovat varmaan aivan omasta älystä ja aloitteellisuudesta ja varallisuudesta riippuvaisia asioita. Toki olisi päässyt uimaan, jos olisi ottanut asioista selvää. 

Kun reissasimme majapaikasta "kylille", ja sieltä takaisin, toimi merkkipaaluna tällainen rukouspaikka. 



Negomboa kutsutaan nimellä "Little Rome of Sri Lanka", koska täällä on todella suuri määrä kirkkoja ja jeesus- sekä madonnapatsaat putkahtavat tuon tuostakin näkökenttään. Buddhapatsaita täällä ei liiemmin näkynyt. 
Kristinuskon saarelle toivat ensimmäiset sinne saapuneet eurooppalaiset, portugalilaiset, 1500-luvulla. Negomboon jäi katolinen kirkko pysyvästi, vaikka muualla saarella onkin paljon eri uskontoja.

Portugalilaisten jälkeen tulivat hollantilaiset ja englantilaiset. Molemmista näkyy vaikutteita nykyisessä Sri lankassa.

Ainakin Negombossa on hollantilaisen tavan mukaan kanaaleita, jotka vähän yllättivät täällä nähtyinä.

Nukuttuamme yön ja saatuamme ensimmäisen srilankalais-aamiaisen lähdimme lähemmäs keskustaa. Olin edellisen illan matkan varrella nähnyt kivoja juttuja, joihin halusin palata. Otimme siis tuktukin majapaikan läheltä ja pyysimme ajamaan sillalle. 

Heti sillalle päästyämme saimme tarjouksen veneajelusta. Tällä kertaa tartuimme syöttiin, koska se vaikutti ihan hyvältä. Ja tässä kohtaa olikin mukava hetki lähteä katsastamaan maata vesiltä.

Oma kamerani niin kutsutusti sanoi irti sopimuksen juuri ennen matkaa. Lomakuvat on siis otettu kirpparilta löytyneellä kameralla, johon ei ole ohjeita enkä ehtinyt tutustua kameran käyttäytymiseen ennen reissua. Jotenkin se tuntui tekevän aivan omiaan välillä, ei ainakaan halunnut tarkentaa yhtään sinne, minne itse halusin! Miltei kaikki kuvat ovat jollain tapaa sumeita, mikä suututtaa äärettömästi.

Minusta on todella rauhoittavaa ajella millä tahansa välineellä mitä tahansa vesiä pitkin. 

Poikkesimme mangrovea kasvavalla saarella, jolla eli hyvin matkaaviin tottunut apinalauma. Onhan se kiva saada jotain erilaista syötävää ja juotavaa... Tosin en tiedä, tykkääkö apinoitten suolisto näistä?

Roskaa on joka paikka täysi. Eikä roskiksia missään. Hämmentävää.

Bob Marley on suuri suosikki. Näköjään myös Mr. Bean.

Vuoden 2004 tsumanin jälkiä.

Veneitten kaunis turkoosi sävy ihastuttaa joka kerralla. En ottanut siltikään joka veneestä kuvaa...

Majapaikkamme oli todella vaatimattomalla alueella. 

Matkaa keskustasta oli noin 8 km, mikä aiheutti jatkuvaa neuvottelua tuktuk-kuskien kanssa taksasta. Mutta pieniähän nämä summat ovat Suomen mittakaavassa ajateltuna. Tuktuk-kuskeista oli tosi paljon hyötyä koko matkan ajan, ovat välillä oikeita tietotoimistoja. 

Toisena iltana menimme turistimestoille, Negombo Beachiin syömään. 
Ja olihan siellä hienoa. Vastaan tuli muun muassa aivan käsittämättömän suuri hotellikompleksi, jonka piha oli täynnä nykyaikaisia veistoksia. 

Shoppaillakin olisi voinut...

Olin kaivanut jostain netin syövereistä yhden ravintolan nimen, ja sinne löysimmekin sitten, miltei sattumalta, kun ensin olimme hortoilleet sinne tänne. 

Oli kyllä aika hieno paikka katsella auringon laskevan samalla kun syö hyvää ruokaa. 

Ensimmäinen majapaikka oli ihan jees... Aamiainen hyvä, vaikka täällä syödään miltei pelkkää hiilihydraattia. Kotimaassa niitä välttelen. 
Olin ilmoittanut hyvissä ajoin etukäteen monelta tulisimme, ja silti saimme odotella kuistilla että huone saadaan siivottua. Ja ainoat vieraat oltiin, käsityksemme mukaan oli kaksi huonetta vuokrattavana. Isäntä yritti moneen kertaan sanoa, että muistakaa antaa hyvät arvostelut Booking.comiin. Olin sitä kautta varannut majoitukset, mutta jotenkin meni siihen luotto. Tämän vuoksi en arvostellut yhtäkään majapaikkaa sinne.  Ikävää palautetta ei myöskään halua antaa, koska kuitenkin toivoisi, että ihmiset saavat elantonsa tätäkin kautta.