Joulumarkkinat entisessä kotikylässä

Olen asunut Kellokosken tuntumassa, Linjamäessä 14 vuotta ja myöhemmin kolmisen vuotta keskustassa. Useat kävelyt joen varrella ja Ruukin maisemissa on saanut tällaisen rähjäromantikon ja käsityöläisen aina huokailemaan kauniin Ruukkimaiseman mahdollisuuksia kaikenlaiseen yleiseen, yhteisölliseen ja yritystoimintaan. Olen siis ilokseni saanut havaita, miten nyt vihdoin alkaa tapahtua... Kellokosken Ruukki on saanut hannunvaakunasymbolein varustetut opasteet molemmin puolin kylää kertomaan kulttuurihistoriallisesta paikasta, johon kannattaa poiketa. Ruukin yrittäjät ovat yhteistuumin markkinoimassa Ruukin aluetta ihmisille, nyt myöskin joulumarkkinoitten avulla.

Olikin ihana huomata, miten paljon ihmisiä paikalle oli kertynyt! Ja päätellen Jokelalaisten ilmoitustaulun kommenteista, myös Tuusulan naapurikyläläiset vierailivat markkinoilla ahkerasti.

Olen seurannut Ruukin yrittäjien facebook-sivuja mielenkiinnolla. Katsellessani mukavia valokuvia yrittäjistä ja tuotteista mietin, miten haastavaa on saada asiakkaita löytämään tilat ja palvelut alueelta. Tarvitaan paljon markkinointia ja ideointia, jotta näkyvyys ja palvelujen saattaminen asiakkaiden tietoisuuteen varmistuu. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, koska muuten monen pienyrittäjän rohkeus, haaveet ja tietynlainen käsityöläisen yksinkertaisen ammatinharjoittamisen perinne ja ilo voivat lopahtaa liian äkkiä. En voi muuta kuin toivottaa parasta mahdollista onnea ja jaksamista hankkeen ja haaveen toteuttamisiin. 

Entisenä käsityöläisyrittäjänä olen kolunnut niin monet messut, torit ja markkinat, ja nähnyt tuotteita laidasta laitaan... Joten tavaroitten osalta minua on aika vaikea yllättää tai miellyttää enää... Anteeksi vaan. Senkin vuoksi keskityin kuvaamaan miltei ainoastaan ulkotiloissa Ruukissa. Sisällä oli niin paljon väkeä ja toisin paikoin niin hämärää, että kuvaus ei muutenkaan luonnistunut. Ehkä ostajienkin takia kaivattaisiin lisää valoa?

Valoa riitti sen sijaan ulkona vielä saapuessamme markkinoille, juuri sopivasti talvisiin kuviin. Paikalla oli ihmisiä entisestä käsityöläiselämästäni ja oli ilo nähdä aikaisempi yhtiökumppanini, joka ihmetyttää  energiallaan ja kyvyllään askarrella edelleen monien materiaalien parissa ja matkustaa ympäri Suomea tuotteittensa kanssa messuilla ja markkinoilla. Ainoat ostoksemme tänään olivatkin (minullahan ei ole laisinkaan tuloja tällä hetkellä) Astan tekemä ötökkä miehen siskontyttärelle, ja minulle huovutettu pompula.
Mieheni on verrattain ihastunut näihin Astan ötököihin, joten nähtäväksi jää, pysyykö tämä olio meillä vai saako uuden kodin...

Kun rahaa on vähän, niin pitää tarkkaan harkita, mitä valitsee. Päädyin tähän pompulaan. 

Ehkä saan jotain aikaiseksi entisten pompuloiden kanssa?

Minua ilahdutti myös Tainan (Oranssi Uni) villapaita Maijan Kammarissa. En saanut siitäkään kuvaa, enkä annettua kehuja tekijälle.

Viimeisessä löytämässämme pisteessä, ravintola Patovahdin vieressä olevassa tilassa, minua viehätti kahden käsityöläisen tuotteet. Näihin olisin kuluttanut roponi, jos niitä olisi ollut. Toinen oli Rautaharakka, jonka tuotteita olen nähnyt aiemmin netissäkin. 

Minna Koskisen tuotteita uskaltauduin viimein jopa kuvaamaan.

Lopuksi täytyy todeta jälleen, että kyllä veri vetää vieläkin käsillä tekemiseen, varsinkin jos työtiloina olisi tuollaiset historialliset ja jännittävät, inspiroivat työtilat, kuin tuolla Kellokosken Ruukissa.