Sivut

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Kolme yötä Bentotassa, Sri Lankassa


Reppureissaamisemme toiseksi viimeinen, eli kuudes yöpymispaikka.

Saavuimme junalla Gallesta Bentotaan. Välimatka oli noin 57 km ja aikaa meni yli kaksi tuntia. Mitenkään nopeita eivät siis junat ole, mutta halpoja kylläkin.


Tämänkertainen majoitus oli aika kaukana keskustasta. Meidän olikin tarkoitus etupäässä levätä tämä loppumatka ennen viimeistä yötä lentokentän lähellä Negombossa. Tästä syystä olin myös varmistanut, että on uima-allas käytössä! 


Majapaikan pihasta lähti joen/ojan vartta polku järvelle. 


Kuulimme jo ensimmäisenä aamuna kovan molskahduksen ulkoa sisälle huoneeseen, ja mietimme, mikä siellä möyrii...
Selvisi sitten aika äkkiä, mikä eläin oli kyseessä. Pelästyin ensin, että se on krokotiili! Mutta aika harmiton varaani kuitenkin.

Jungle!


Miten voi yksi puunrunko tehdä niin paljon maisemalle, ja varsinkin kuvaukselle? Tästä puunrungosta näin kuvia jo majapaikkaa varatessani, enkä tullut siihen pettymään... Huvittavaa??







 













Rantapaikka itsessään ei ollut kovin kummoinen. En tiedä, olisiko tänne saanut järjestettyä jotain piknikiä halutessaan.
Ehkä sellaisen järjestäminen olisi isommalla porukalla ollut ihan mukavaa, mutta me kaksistaan olemme todella vaatimattomasti reissussa aina. 
Jotenkin juhlaa on jo se, että voi olla yhdessä vapaalla ja nähdä kauniita paikkoja. 




Majapaikassamme oli tällä hetkellä kolme huonetta. Sitä oltiin kuitenkin laajentamassa yläkertaan. Emäntämme kertoi, että hän hoitaa serkkunsa omistamaa kiinteistöä miehensä kanssa. Serkku asuu jossain ulkomailla, mutta oli tulossa piakkoin lomalle tänne. Jälleen kerran: jos olisi rahaa, niin voisi sijoittaa näin ja nauttia itsekin lomalla kiinteistöstään.






Minä nautin altaasta. Olin ollut ihan tyhmä varatessani majoituksia, kun en useammin valinnut sellaista, missä on uima-allas. En vaan etukäteen ymmärtänyt, että mereen ei välttämättä täällä pääse, vaikka se olisikin lähellä.


Kävimme kerran Bentotan keskustassa. Se ei ollut suuri paikka, mutta peruskauppoja siellä oli. Jouduimme varmaan maksamaan kaikesta turistilisää. Perässämme kulki jatkuvasti ukkeli, joka yritti ohjata kaupasta kauppaan. Sanoin sitten viimein tiukasti, että pärjäämme itse, ja pääsimme hänestä eroon.


Ehkä nämä ovat erittäinkin maukkaita, emme kuitenkaan testanneet. Suppeutta?



Meidät ujutettiin hedelmä- ja mauste-
kauppaan, josta ostimme varmaan kal-
leimmat tuotteet tällä saralla. 

Mies halusi itselleen perinteisen 
srilankalaisten miesten vaatteen.
Sellainen tästä kylästä löytyikin. 
Tosin majapaikkamme emäntä oli vähän 
närkästynyt, kun emme olleet kertoneet 
että etsimme sellaista. Hänen ystä-
vänsä kuulemma värjää batiikkia ja 
tekee hyvää työtä. Uskon sen, mutta 
oikeastaan emme tienneet hakevamme
vaatetta juuri nyt...




My stylish man! Ihanan Ellan (lue Ellasta Sri Lankan vuoristossahalpalaarista löydetty parin euron batiikkipaita ja täältä löydetty... Mikä tämän vaatteen nimi onkaan?
Ihan ei ehkä värit mätsää, mutta tyyli on hieno...



Takaisin pääasiaan, eli oksankarahkaan. Kävimme tässä rannassa joka päivä monta kertaa. Useasti tuolla veteen kurottavalla oksalla istui kuningaskalastaja. Yhtä useasti kamerani missasi sen.



Joku lintu tuossa ainakin tököttää!








Auringon nousuihin ja laskuihin ei kai kyllästy koskaan? Ne varmaan tuovat meille kaivattua rauhan tunnetta muuten niin kiireisessä elämässä. 



Koska mieheni on niin pöljä (noh, ainoita pöljyyksiä hänessä), että polttaa tupakkaa... Meidän oli käveltävä katsomaan, löytyisikö läheltä jotain "kioskia". Kyllä sellainen oli. Siitä ei oikein saanut selkoa, oliko auki vai kiinni, koska paikalla ei ollut ketään, mutta muuten näytti aukinaiselta. En enää muista, saatiinko tällä retkellä vai seuraavalla tehtyä ostoksia. Mutta matkan varrella nähtiin monia haukkuja, joille olen heikkona.





Nähtiin myös paikallista sähköasennusta.
En yhtään tiedä, miten tämän pitäisi toimia.




 

Kun saimme tietää, että aivan vieressä on srilankalaisen monikulttuurisen arkkitehdin kesäasunto ja puutarha, lähdimme tietenkin sinne tutustumiskäynnille.


Matkan varrella näkyi tällaista persoonallista aitaa...


Jotain muuta persoonallista, en tiedä mitä?

Ja perillä mm. kultaisia
lehtiä!

Olen mielestäni käynyt monissa hienoissa paikoissa. Jotenkin tämä, tämän arkkitehdin kesäasumus ja puutarha vaikutti minuun erittäin syvästi.

Käynnistä Geoffrey Bawan Lunugangassa voit lukea 
täältä.
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti