Sivut

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Sri Lanka - Kandysta Ellaan


Kandyssa viivyimme vain yhden yön verran. Päivällä olimme vierailleet Royal Botanical Gardenissa, siitä voit lukea täältä. 

Ilta meni siihen, että etsimme ruokapaikkaa. Joissain kaupungeissa ja kylissä niitä on vieri vieressä, täällä sai hakemalla hakea. Tämä tuntui kummalliselta, koska oltiin kuitenkin isossa kaupungissa. 

Olimme sopineet Rajan kanssa, että hän hakisi meidät tuktukillaan aamulla ja käyttäisi vielä pienessä Ayurveda-puutarhassa. Hänellä oli ilmeisesti diili yrittäjän kanssa, että toisi asiakkaita puutarhaan. Ensin piti kuitenkin poiketa Peradeniyaan hakemaan junaliput. Meitä jännitti edelleen tämä lippuasia, emmekä olleet läheskään yhtä varmoja niiden saamisesta kuin Raja. Mutta niinpä hän vaan palasi asemalta tuktukille liput mukanaan. Emme vieläkään ymmärrä, miten hän ne pystyi järjestämään, koska lippujen myyjä vaati minua koko edellisen illan maksamaan 10 dollaria siitä, että saisin ne majapaikkaani. Nyt meillä kuitenkin oli liput, joten pääsisimme junaan.

Kävimme seuraavaksi aamiaisella Rajan ystävän ruokapaikassa. Söimme runsaan ja monipuolisen aamiaisen; chiliä, leipää, nuudeleita, jotain lihaa ja kahvia, joka ei maistunut kahvilta eikä teeltä. Aamiainen kolmelle maksoi muistaakseni 800 rupiaa, eli noin neljä euroa.

Sitten Ayurveda-puutarhaan. Kävimme sen päällikön kanssa läpi muutamia hyödyllisiä kasveja ja saimme tietää mihin mitäkin käytetään. Nuorempi herra tuli hieromaan jotain öljyä päähän, toista jalkoihin. Sen jälkeen marssimme puotiin, josta päällikkö kokosi meille "sopivan" paketin tuotteita. Emme kuitenkaan lunastaneet kokonaan tätä aika hintavaa pakettia, mutta pari tuotetta sieltä lähti mukaan. Pitäisi tutustua paremmin tuohon Ayurvedaan, vaikuttaa mielenkiintoiselta...




Ja sitten tulikin yhtäkkiä valtava kiire sinne junalle. Raja yritti puikkelehtia tuktukilla milloin mistäkin välistä liikenteen seassa. Menimme jollekin erittäin kapealle pikkutielle oikaistaksemme matkaa, mutta se meni pitkäksi aikaa aivan tukkoon, kun tiellä oli pakettiauto ja sitä vastaan tuli papparainen niin hienolla autolla, että piti kovasti varoa, ettei se vain osuisi minnekään. Joten ei voinut ajaa ollenkaan! Tässä kohtaa alkoi sydän taas pamppailla, kun emme edes tienneet tarkkaa aikaa, milloin juna lähtisi. 
Selvisimme kaikeksi onneksi ajoissa asemalle, Raja tuli vielä näyttämään raiteen viereen, missä kohtaa kannattaa odottaa, että on ykkösluokan kohdalla. Kiitollisina ja haikeina jätimme Rajalle hyvästit, enkä edes tajunnut ottaa hänestä kuvaa...


Tämä junareitti on todella suosittu reppureissaajien keskuudessa, ja nytkin junaa odottamassa oli paljon muualta tulleita matkustajia.




Kandyn kaupungista ei tosiaan ole kuvaa kameraongelman vuoksi ja koska aikamme siellä meni liikenteen seassa tuktukissa istuessa ja sitten olikin jo pimeää. Ei mitenkään kummoinen kaupunki muuten, mutta järven ympärystä näytti kyllä kauniilta.
Peradeniya, josta nämä kuvat ovat, on tavallaan Kandyn esikaupunki, jonne matkaa Kandysta on noin 6 km.




Junamatka Ellaan kesti noin seitsemän tuntia. Sri Lankassa on tapana istua oviaukoissa katselemassa maisemia. Luin siitä jo ennen matkaa muiden blogeista. Tuntui olevan myös kahta käsitystä siitä, kannattaako matkustaa ykkös- vai kakkosluokassa. Ykkösluokasta ei välttämättä näe kovin hyvin ulos, siellä on ikkunoissa lasit, toisin kuin kakkosluokassa, jossa lasittomuus toimii ilmastointina ja voit työntää tarvittaessa pääsi ulos ihaillaksasi maisemia. 





Meidän vaunun oviaukon oli jo yksi neitokainen varannut ja istui siinä oletettavasti koko matkan ajan. Itse olin tyytyväinen siihen, että sain välillä istua kunnolla ja levätä, välillä käydä toisessa junavaunujen välikössä maisemia katselemassa, kuvaamassa ja välillä jopa leikkiä hurjapäätä oviaukossa seisten ja (maltillisesta) vauhdista nauttien.


Juna siis kulkee vuoristossa, ja korkeuserot ovat välillä tosi suuria.




Löydätkö ihmisen kuvasta? Mittasuhteet katoavat näissä maisemissa.




Kuvat on otettu heiluvasta junasta, osa ikkunan läpi, koska jatkuvassa vedossa ei pystynyt koko aikaa olemaan. Laatu ei siis kovin korkea...





Mutta juna menee korkealla!



Toiset asemista on kauniimpia kuin toiset...

 





Tämä ei onneksi ollut meidän juna.


Miltei kaikki rinteet on valjastettu teen viljelyyn, ja Sri Lankan suurimpia vientituotteita onkin tee.







Olimme ostaneet matkalle samosoja, pieniä piirakoita, joita myytiin joka toisessa korttelissa kaupungeissa. Maukkaita ja halpoja! Junassa kyllä kiersi ahkerasti myös kauppiaat myymässä hedelmiä, juomia ja myös noita samosoja, joten ei siellä nälkä olisi päässyt yllättämään.

Illan suussa pääsimme perille Ellaan, pieneen kylään korkeitten vuorten ympäröimänä. Olin lukenut majapaikastamme paljon kehuja netissä. Täällä emme todellakaan pettyneet vieraanvaraisuuteen. Perheen poika haki meidät tuktukilla asemalta, käytti pankkiautomaatilla ja sitten kiikuttiinkin todella jyrkkää mäkeä ylös, ylös...



 Näköala parvekkeeltamme.


Ja aamun valkeamisen rippeet seuraavana päivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti