Sivut

perjantai 2. helmikuuta 2018

Remonttiväsymystä (ja muutakin väsymystä...)

Joulun jälkeinen aika on ollut aikamoista raahustamista. Keittiö ei ole vieläkään kokonaan valmis. Välillä innostuttiin siivoamaan ja sisustamaan alakerran toista varastoa, josta tulee meidän "siirtomaahuone", kirjasto, johon pääsevät kaikki matkoilta kerätyt ja tuliaisina saadut muistot. Se saa olla vähän pölyinen ja pimeä, ei haittaa!


Ikkunoista avautuvaan maisemaan en ole vieläkään kyllästynyt, mutta kaikkialla lojuvat tavarakasat alkavat tympiä. Samoin pöly, jota ei "ehdi" eikä jaksa pyyhkiä eikä imuroida, kun olisi muutakin hommaa... Töitäkin on pitänyt tehdä, mikä vie voimat muulta uurastamiselta, tai oikeastaan ihan normaaleilta arkiaskareilta. 

Olen muutaman kuukauden sisään saanut kaksi uutta diagnoosia: uniapnea ja astma, entisten sairauksien lisäksi, mitä ne nyt sitten ovatkaan... Vielä tutkitaan. Tässä vaiheessa on kuitenkin tullut selväksi, että kovin nopeasti tämän remontin on turha kuvitella valmistuvan. Toivoisin niin, että olisi voimia tehdä enemmän!

Saimme kuitenkin viimein uuden sohvan. Sitä käytiin kokeilemassa ja katsastamassa muutaman kerran syksyn mittaan ja joulukuussa tilattiin. Kyllä sitä jo ehdittiin odotella, kun kökittiin puolison mummon vanhalla sohvalla kaiken maailman tyynyjen ja peittojen kanssa. Siitäkin olisi pitänyt ottaa kuva ennen kuin se roudattiin siirtomaahuoneeseen. Aikamoinen muodonmuutos on kuitenkin olohuoneeseen tullut. 



Ja senhän tietää, kuka sohvan omi samantien. Jokainen uusi paikka on testattava perusteellisesti. 
Tänään oli myös niin paljon valoa, että näin viimein minkä väriseksi olen maalannut seinät! Sekoitin taas itse maalin värin tapettiin sopivaksi ja kyllä se onneksi tuohon sohvaankin sopi. Ehkäpä viikonloppuna jaksaa katsella tauluille paikkaa.