Sivut

perjantai 22. tammikuuta 2016

Kasvissosekeittoa pakkaspäivään


Tänään tein kasvissosekeittoa pakastamaani peuranluuliemeen. Pakkasessa oli myös oman palstan porkkanoita, ruohosipulia ja kesäkurpitsaa. Omaa sipulisatoakin riittää vielä joksikin aikaa. Pikkuhiljaa ajatus jo kääntyykin tulevan kevään ja kesän viljelyihin. Kohta on aika alkaa selata siemenkuvastoja!

Keittoon tuli:
Noin 1/2 l peuranluulientä
3 porkkanaa
1 palsternakka
4 pientä sipulia
4 valkosipulinkynttä
nippu ruohosipulia
1 kesäkurpitsa
puhdistamatonta suolaa, reilusti luomumausteita: kurkuma, juustokumina, mustapippuri
muutama basilikanlehti
1 prk SantaMaria extra creamy kookosmaitoa
ripaus chiliä maun mukaan

Paloittelin kasvikset ja keittelin rauhassa peuraliemessä. Ennen soseuttamista heitin mukaan basilikan lehdet (jos olisi ollut muitakin tuoreita yrttejä, esim timjamia, niin niitäkin olisin lisännyt...)
Jos keitän kasvikset vedessä, lisään mausteet ja yrtit jo keittovaiheessa ja otan osan liemestä talteen pakastimeen. Näin saan kasvislientä seuraavaksi kerraksi, eikä tarvitse käyttää kaupan lisäaineellisia. Vettä kannattaa vähentää yleensä aika paljon, ettei keitosta tule litkua.
Eli, keitto soseutetaan kookosmaidon kanssa, maistellaan ja lisätään sellaista, mitä maku kaipaa...



Keiton seuraksi voi tarjota vaikka itsetehtyä, gluteenitonta näkkäriä:

Annos on 2-3 pellillistä
1 l luomuluonnonjogurttia
1/2 dl chiansiemeniä
1/2 dl mantelijauhoja
1/2 dl teff-jauhoja
1/2 dl tattarijauhoja
1/2 dl kauralesettä
1,5 tl puhdistamatonta suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavarouhetta
1/2 dl kurpitsansiemeniä

Sekoita kaikki aineet ja anna seistä hetki. Levitä ohuesti uunipellille leivinpaperin päälle lusikalla. Paista 150 asteessa kunnes on saanut sopivasti väriä. Itselläni ei kiertoilmauunissa tahdo kovettua millään, viimeksi oli 140 astetta ja vajaa tunti. Jätin jälkilämpöön uunin jäähdyttyä ja unohdin sinne... 
Leivän voi viipaloida ennen uuniin laittamista tai valmiina murtaa siitä palasia.





torstai 21. tammikuuta 2016

Risteilyä talvisen kauniissa, jäätävässä Tukholmassa


Asuin yli 30 vuotta sitten Tukholmassa, jossa myös synnytin esikoiseni. Samainen poikaseni yllytti meidät nyt sitten käymään synnyinkaupungissaan, keskellä talvea...
Matkat varattiin leudossa marraskuun ilmastossa, pakkasista ja lumesta ei ollut siinä vaiheessa tietoakaan. Koska matkaan lähti seitsemän ihmistä, sain olla porukan matkaoppaana. Helppoa ei ollut, koska olen käynyt Tukholmassa aika harvoin, silloinkin vain risteillen, eli muutama tunti kerrallaan.

Itseäni olisi kiinnostanut Sofon alue (Sofo = South of Folkungagatan), jossa on paljon putiikkeja ja kahviloita, myös vintage- ja second-hand -kauppoja. Sofo sijaitsee kävelymatkan (ainakin kesällä) päässä Viking Linen terminaalista, Södermalmissa.

https://www.tukholma.fi/shoppaile/muoti/vinkea-vintage-sofo/


Täältä löytyy kaikki kaupat aukioloaikoineen:

http://sofo-stockholm.se/

Olimme Tukholmassa sunnuntaina, jolloin monet kaupat pitävät ovensa kiinni. Ne jotka ovat auki, aukeavat klo 12. Laiva saapuu Tukholmaan klo 10.

Edellä mainitusta syystä sekä pakkasesta johtuen päädyimme sitten taas Gamla Staniin, koska suurin osa joukosta ei ollut käynyt sielläkään. Olen nykyisillä Tukholman reissuilla käyttänyt Viking Linea, koska sen terminaalista pääsee kävellen Gamla Staniin ja keskustaan. Vanhaan kaupunkiin on kuitenkin matkaa yli 3 km, joten otimme tällä kertaa bussin Cityterminaaliin keskustaan ja kävelimme sieltä Gamla Staniin. Kaikkeen tähän kului kuitenkin kovasti aikaa, energiaa ja palelua. Opin nyt, että Vikingin terminaalista lähtee bussi Cityterminaaliin (josta en meinannut löytää mihinkään tuntemaani maamerkkiin tai katuun), bussilipun voi ostaa terminaalin edessä olevasta automaatista pankkikortilla, joten kruunuja ei tarvita. Jos terminaalista olisi kävellyt isommalle tielle (Folkungagatan), niin olisi bussilla numero 53 päässyt sekä Sofon alueelle että Gamla Staniin, tai tarvittaessa Slussenin tunnelbana-asemalle ja siitä metrolle keskustaan tai mihin haluaisikin...





Tukholmassa oli noin -8 astetta pakkasta, mikä tuntui hyytävältä. Mieli teki vain johonkin sisälle ja äkkiä. Toinen miniä olisi halunnut ostoskeskukseen, että olisi voinut kävellä lämpimässä. Gamla Stanissa jotkut kaupat olivat auki jo klo 11, mutta mitään ostoskeskusta sieltä on turha hakea. Poikkesimme siis kylmää pakoon sellaisiinkin turistipuoteihin, jotka aina ennen olen laistanut. Yhdestä sellaisesta ostin karvakakaroitten hoitajalle tuliaiseksi mini Dalahästin, eli perinteisen, puisen Taalainmaan hevosen, joita on valmistettu 1700-luvulta lähtien.




Aika pian piti päästä kahville lämpimään
(Kuva Peetu)

(Kuva Peetu tai Mirjami)

Perinteisesti Gamla Stanissa täytyy myös käydä Indiskan liikkeessä. Aiemmin siellä oli hienot kellariholvit huonekaluille, mutta nyt en niitä löytänyt. Liekö lopetettu huonekalujen myynti? Ostin kuitenkin joulukuusen puoleen hintaan ensi jouluksi, kun tämä vuosi meni ilman...


Pari vaatekappaletta sattui myös lähtemään mukaan, puoleen hintaan...


Mukava putiikki oli myös Ewa i Walla (http://www.ewaiwalla.se/start.html, josta tarttui mukaan tällainen:
Näitä nyt ei koskaan voi olla liikaa?


Ewa i Walla (kuva Peetu) 


Rippeitä joulusta oli vielä näkyvissä vanhassa kaupungissa. Aukiolla, joka käsittääkseni oli Järntorget? Oli säkkipillinsoittaja musisoimassa avokäsin pakkasessa, huh!

   Pujahdimme kapealle Sven Vintappares Grändille, jossa esikoisen isoisoisä on aikoinaan pitänyt suutarinliikettä.
Historian havinaa...
Tästä ovesta ovat aikoinaan aloittaneet esikoiseni isoisovanhemmat sekä isoäiti ja isä sisaruksineen kiipeämisen kolmannen kerroksen asuntoonsa. Itse kävin myös siellä asuessani Tukholmassa. Todella erikoinen asunto osittain "ilman nurkkia", koska ylimmässä kerroksessa oli hiukan luolamaiset kiviseinät.














Tällä reissulla jäi valokuvien ottaminen vähemmälle viimasta ja kirkkaasta auringonpaisteesta johtuen. Mitään ei nähnyt sokaistumisen takia ja paleli niin, että keskittyminen kuvaamiseen oli täysin hukassa. Osa kuvista onkin Mirjamin ja Peetun ottamia.





Lämmikkeen haussa eksyttiin baariin, väärä paikka...
(Kuva Peetu)


Viimein löytyi kahvila ja sopivaa välipalaa. Cosy Cafe. Ihan jees.


(Kuvat: http://fi.yelp.fi/biz/cosy-cafe-stockholm)

Pelikauppa? Levykauppa? Hieno valaistus! Ehkä meidän sähkömies on ottanut kuvan juusi siksi?

 

Lähdimme laivalle hyvissä ajoin takaisin, kun ei vain tarjennut enää olla ulkona. Tunnelbanalla Slussenille ja sieltä bussi 53 lähelle terminaalia.
 Taustalla, mäen päällä näköalapaikka ja kahvila Fåfängan.

Viikinkien riimuja? Viking Linen terminaalissa.
Olen aika huono syömään karkkeja, mutta laivalta löytyi tällainen houkutus. Huomasin vasta kotona, että oli gluteeniton ja luonnonainein maustettu ja värjätty. 

Seuraava reissu tehdään kesäaikaan!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Joulun muistoja

Tänä vuonna sain olla joulun alla paljon kotona miettimässä asioita ja harvinaista kyllä, toteuttamassa jo ennen joulua kaikenlaisia jouluun liittyviä projekteja. Olemme aikaisemmin aina syöneet jouluaterian isäni luona joulupäivänä, koska olen ollut joka jouluaatto töissä ainakin 10 vuotta. Reipas isäni ei kuitenkaan ole enää kovin nuori, eikä pari vuotta sitten tehdyn sydänleikkauksen jälkeen ole jaksanut jouluaterioita järjestää. Olen siis joutunut vetovastuuseen. Paistoin kinkun ehkä kolmannen kerran elämässäni. Leivoin pipareita (hiukan "terveellisempiä" versioita), toistamiseen. 












Jostain syystä nämä piparit eivät kovetu, vaan jäävät vähän
pehmeiksi. Samoin tekee siemennäkkäri, joten epäilen
osaamistani uunin käytössä...





Laitoin viime vuonna pipareihin vähän mitä kaapista löytyi, joten ohjeessa on aika paljon erilaisia jauhoja ja sokereita. Jotain voisi varmaan korvata toisella. Koska näistä kuitenkin tuli hyvänmakuisia, vähän rouheisempia, tein samalla reseptillä tänäkin vuonna.


PIPARIT

2 dl ruokosiirappia
3/4 dl kookossokeria
1 1/4 luomuruokosokeria
2 rkl kanelia
1 rkl neilikkaa, inkivääriä, pomeranssinkuorta, kardemummaa
1 tl maustepippuria
250 g luomuvoita
2 luomumunaa
1 dl luomukermaa
1 dl kookosjauhoja
1 dl luomukauralesettä
2 dl mantelijauhetta
1 dl luomuruisjauhoja
3 dl luomuspelttijauhoja (osan voi halutessaan korvata vehnäjauhoilla)
1 dl pofiberiä 
2 tl ruokasoodaa

Mittaa siirapit, sokerit ja mausteet kattilaan.
Kiehauta.
Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten.
Vatkaa joukkoon keskenään sekoitetut jauhot ja sooda.
Lisää paloiteltu voi ja hämmennä, kunnes seos on sulanut. Anna sen jäähtyä ja säilytä jääkaapissa seuraavaan päivään, ennen kuin leivot.



Perinteisiin joululaatikoihin en vielä ole sortunut, mutta teen jotain korviketta yleensä jouluisin muutenkin. Tänä vuonna rosolli korvattiin uunipunajuurisalaatilla, jonka ohjeen löysin Valion sivuilta.
http://www.valio.fi/reseptit/uunipunajuurisalaatti/

Tein myös maksalaatikkoa (karppiversio) sen verran, että sain sitä myös pakastimeen itselleni kotievääksi.






KARPPIMAKSALAATIKKO

700 g jauhettua maksaa
700 g kukkakaalia
2 dl kermaa
2 sipulia
(valkosipulia)
luomuvoita
2 luomumunaa
puhdistamatonta merisuolaa
luomumustapippuria
meiramia
rusinoita, jos niitä halajaa...
Keitä kukkakaaleja suolatussa vedessä sen verran, että ne saa muussattua nuijalla. 
Kaada vesi pois, lisää kerma ja muussaa. 
Silppua sipulit ja paista ne pannulla. 
Sekoita kaikki ainekset keskenään. 
Paista pannulla nökäre, että saat maistettua, tarviiko mausteita lisää.
Laita seos vuokaan, lisää pinnalle muutama nokare voita ja paista 200 asteessa noin tunti.


Minulla ei ole ollut joulukuusta vuosiin. Tänä vuonna harkitsin sitä, kun pitkästä aikaa olisi ollut tilaa, mutta luovuin sitten ajatuksesta. Mies ei ole oikein "jouluihminen", toisin sanoen ei ole koskaan viettänyt joulua mitenkään ennen meidän yhteistä elämää, niin ei viitsi kerralla ampua täydellä teholla...
Koska kokoontuisimme vain syömään kahdeksan hengen voimin, päätin koristella keittiön kuusenkoristein ja kynttilöin. 
Joka vuosi tulee hankittua muutama uusi joulupallero, vaikka kuusta ei olisikaan. Tänä vuonna ne olivat kuparinvärisiä. Ja muutama valkoinen, ihan pieni vain... 
Ennestään oli tarjolla pinkkejä, turkooseja ja punaisia joulupalloja sekä itsestäänselvyytenä jouluun kuuluvat Tuija Leinosen riipputontut. 
Ripustin kaikki koristeet katossa olevaan heinäseipääseen viritettyihin karahkoihin ja asettelin samansävyiset, Tigeristä hankitut kynttilät tarjottimelle hopeanvärisiin kynttilänjalkoihin. Pöytään löytyi kaapista pitkä kaitaliina, jonka olen hyvin kauan sitten värjännyt ja tuputtamalla painanut kuviot siihen.




Aatonaattona innostuin vielä tekemään Ludisioilleni risukorin ja koristelemaan sen metsästä hankituin tarvikkein.




Seuraan pääsi myös viime jouluna hankittu, hiukan vielä hopeanhileinen korallikaktus.


Ennen joulua saatiin jopa "ripeän" mieheni kanssa asennettua keittiöön ikkunalauta, josta tuli luonnollisesti heti Toivon lempipaikka.